Challenge accepted: Stockholm Marathon

I just signed up for the Stockholm Marathon in June. Yay!

Throughout my life I have been a little extra in coming up with birthday challenges for myself. When I was approaching the age of 18, I challenged myself to read a bunch of very classic books before I became an “adult”. (Haha, little did I know an 18-year-old is far from adult…) I also urged myself to perform at our school’s music festival, which – well, didn’t go so well – was all about daring to do something I love.

As my official 25th birthday challenge I will be running a marathon the day after I have turned 25. Aiming for marathon has also a significant symbolic meaning for me: committing to a goal and working persistently towards it. Although I am an ambitious and usually very determined person, lately I have had trouble focusing my attention on just one, crystal clear goal.

It is good to have multiple plans and projects in case plan A fails, but I also can’t help but wonder – what can I achieve if I align my greatest efforts with what I want to pursue?

I guess we will find out in only 3 months!

Advertisements

Epäonnistumisen pelosta

Processed with VSCO with t1 preset

Olen aina ollut kiinnostunut monesta asiasta. Tämä on kautta aikain näkynyt mm. harrastuksissani (miksen voi olla näyttelijä, pianovirtuoosi, mestarisuunnistaja, taitoluistelija, jalkapalloilija ja crossfit-guru?) ja opiskeluintresseissä (eniten kiinnostaa kaikki). Viestintä oli aikanaan sopivan laaja alavalinta, koska no, sitä tarvitaan joka toimialalla.

Vasta nyt oivalsin, että minulle hyvin tyypillisessä mahdollisimman monen oven auki pitämisessä on kyse myös epäonnistumisen pelosta. En koskaan jätä mitään vain yhden kortin varaan – minulla on usein plan B, C ja D varalla. Epäonnistuminen jossain tavoitteessa on helpompaa, jos kyseessä oli “vain” vaihtoehto muiden joukossa.

Epäonnistuminen on ihan kamalaa. Joskus niin kertakaikkisen kamalaa, että kasvot vääntyvät tahattomaan irvistykseen joka kerta, kun ikävä muisto palaa mieleen. Ja kuitenkin: se on niiiiin tarpeellista ja tärkeää. Oppimiskokemus, joka on osattava käsitellä ja sitten jatkaa eteenpäin aavistuksen valmiimpana ensi kertaa varten.

Silti en voi olla miettimättä. Eikö ole vähän kohtuutonta joutua tuhlaamaan se miljoonan dollarin paikka oppimiskokemukseksi?

Åre

IMG_20180116_164350_016Processed with VSCO with  preset

Spending 4 days in Åre with friends was just what I needed before kicking off intensive thesis writing. I had almost forgotten how much fun it is to ski!

There is nothing better than hanging out in thermal underwear while enjoying an afterski-beer or hot minttu chocolate. No matter if you’re in private or public, dress code is red cheeks and flat, sweaty hair. We also visited Åre nightlife, and I wore sneakers and a fleece at the club – would never be acceptable in Stockholm, haha! So refreshing.

Lately I have been living so long straight out of my suitcase – first 3 weeks in Finland and then almost 1 week in Åre – that coming home to my own wardrobe and things feels like a luxury. I can’t wait for the everyday life and routines to kick in now, finally.

Photos by my friend Michelle.

New Year, Same Me

sdr

I don’t believe in fluffy New Year’s resolutions. But I do believe that this upcoming year will bring big changes into my life. Define big. Well, practical things like graduation, move, perhaps a new job, travels, 25th birthday and a marathon. (I have told now at least 10 people that I am going to run the Stockholm marathon, just to make myself do it for sure). All this if everything goes well, of course. May this also be my wish list for the year – we’ll see where I find myself in next December.

All these exciting things direct my thoughts towards the future. After finishing my studies next summer (hopefully I will, let’s not take that for granted at this point either), I have a pretty unique opportunity in my hands. If we’re talking in clichés, let’s call it a new beginning. I have had the privilege of educating myself for 19 years, but finally I am “done” – as done as any newly graduated can be. Most importantly, I am free to do whatever I want. This thought puts butterflies in my stomach!

Some people don’t like uncertainty, but I love it. “Anything can happen” mindset means both opportunities and drawbacks, and the last ones we don’t always get to choose. Instead, I choose to focus on the opportunities – life will surely provide some. Not having plans too set in stone gives me the flexibility to survive and embrace the unexpected, eventually leading to something great. So, in uncertainties we trust.

Best regards,

Eternal optimist

Ajanhallinnasta

Processed with VSCO with t1 preset

Tiedätte varmaan sen fiiliksen, kun uusi kurssi alkaa ja lupaat pyhästi itsellesi, että “tällä kertaa mä oon ekstra-skarppi ja luen kaiken kurssikirjallisuuden ajoissa ja aloitan sen projektinkin väsäämisen heti ekalla viikolla”. Uusi kurssi, uusi alku, uusi minä ja niin edelleen. Itse syyllistäydyn mitä suurimmassa määrin tällaiseen lievään itsepetokseen, sillä useimmiten päädyn silti kursimaan kurssityötä kasaan ihan vikana mahdollisena iltana täydellisen epätoivon partaalla. Itseasiassa olen ehkä vähän kuuluisakin siitä, kuinka täsmällisesti palautan tehtävät – kuuliaisesti klo 23:59!

Tälle ilmiölle löytyy varmasti useita selittäjiä, ja kuluneen syksyn aikana olen pohtinut niitä ihan erityisellä hartaudella. Omalla kohdallani luulen tässä olevan ennen kaikkea kyse tavasta, jota en jostain syystä ole tarpeeksi motivoitunut muuttamaan. Tiedän noin teoriassa hyvän ajanhallinnan olevan ihan mukava väline ylimääräisen stressin välttämisessä, mutta käytännön tasolla en ole silti valmis kunnostautumaan siinä tarpeeksi. Pakkaa sekoittaa myös mun vähän turhan intohimoinen suhde mielenkiintoisiin kursseihin, joita mulla on tapana haalia ihan liikaa suhteessa suosituksiin. Kun saavun koulupäivän jäljiltä kotiin, en jaksakaan enää perehtyä raskassoutuiseen tieteelliseen artikkeliin tai kouluprojektiin, jos ei ole ihanihan pakko. Ja useinhan ei ole, koska se ihanihan pakko koittaa vasta vikana iltana tai tenttiviikon kynnyksellä. Tadaa – oravanpyörä on valmis!

Tässä ilmiössä on pohjimmiltaan kyse juuri samanlaisesta itsepetoksesta kuin uudenvuodenlupauksissa. On ihan höpöhöpöä tehdä suuruudenhulluja lupauksia täydellisen kuuliaisesta opiskelijaminästä, kun voisi vaikka aloittaa siitä pikkasen aktiivisemmasta kalenterin päivittämisestä ja valita yhden kurssin vähemmän. Baby steps!

Torrevieja

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Sitä voisi kuvitella, että opiskelijan elämä on ihanan vapaata ja siinä ohella ehtii tehdä vaikka mitä kivaa, esim. matkustella. Noh, voin kertoa, että jos on tällainen kurssinarkki kuin minä, on käsitys vapaasta vähän suppeampi. Intensiivisen työkesän jälkeen kaipasin kuitenkin edes vilahduksen aurinkoa, joten onnistuin mahduttamaan kalenteriin neljän päivän kesäloman Torreviejassa – joskin se sisälsi myös ryhmätöitä (lue: jätin läppärin painosyistä kotiin ja näpyttelin case-tehtäviä ipadilla = ei hyvä idea).

Snadista koulustressistä huolimatta oli ihana nähdä pitkästä aikaa äitiä ja hengailla pari päivää biitsillä. Ei edes yritetty metsästää sen ihmeempiä kulttuurielämyksiä noin lyhyessä ajassa, vaan annettiin auringon, meren ja lämmön hoitaa tehtävänsä.

// Having four courses in one period doesn’t give me much freedom to travel, but luckily I managed to squeeze in at least a short four day visit to Spain. It was my second time in Torrevieja, last time I was there in 2012. Seeing my mom (and sun!) after a long time was totally worth the school stress and slightly inconvenient traveling hours. After a busy summer it was quite a luxury to just do nothing except lay on the beach and drink sangria! Salty hair, sweaty skin and sandy feet – oh my, oh my.

Crayfish party

How do you know the summer has officially come to an end? The season for crayfish parties begins!

Processed with VSCO with t1 presetProcessed with VSCO with t1 preset

Last Friday we drove to an island a little bit outside of Norrtälje to spend the weekend at my friend Michelle’s summer house. Our pre-party group kicked Saturday off with a casual dip to the rather cold sea, after which we spent the whole day preparing the party: food, balloons, decorations, lights, party tents and playlists. Mostly we cooked, even though I have to admit the actual crayfish had only a formal – let’s say a more decorative – role in our serving. Nevertheless, I had completely forgotten how much fun it is to prepare a decent party with proper decorations and effort!

Processed with VSCO with t1 presetProcessed with VSCO with t1 preset

Rest of our friends arrived for dinner in the evening. We ate, drank and sang together, putting our strongest drinking song game on. As the night got darker we moved the party inside to the official party room, where we danced like crazy until 5am. Some time in the morning we even got to witness amazing fireworks right in our “home” harbor, and it indeed wasn’t just another amateur show but a spectacle worthy of thousands of euros at least.

Processed with VSCO with t1 presetProcessed with VSCO with t1 preset

Perfect ending for summer 2017.