Epäonnistumisen pelosta

Epäonnistumisen pelosta

Processed with VSCO with t1 preset

Olen aina ollut kiinnostunut monesta asiasta. Tämä on kautta aikain näkynyt mm. harrastuksissani (miksen voi olla näyttelijä, pianovirtuoosi, mestarisuunnistaja, taitoluistelija, jalkapalloilija ja crossfit-guru?) ja opiskeluintresseissä (eniten kiinnostaa kaikki). Viestintä oli aikanaan sopivan laaja alavalinta, koska no, sitä tarvitaan joka toimialalla.

Vasta nyt oivalsin, että minulle hyvin tyypillisessä mahdollisimman monen oven auki pitämisessä on kyse myös epäonnistumisen pelosta. En koskaan jätä mitään vain yhden kortin varaan – minulla on usein plan B, C ja D varalla. Epäonnistuminen jossain tavoitteessa on helpompaa, jos kyseessä oli “vain” vaihtoehto muiden joukossa.

Epäonnistuminen on ihan kamalaa. Joskus niin kertakaikkisen kamalaa, että kasvot vääntyvät tahattomaan irvistykseen joka kerta, kun ikävä muisto palaa mieleen. Ja kuitenkin se on niiiiin tarpeellista ja tärkeää. Oppimiskokemus, joka on osattava käsitellä ja sitten jatkaa eteenpäin aavistuksen valmiimpana ensi kertaa varten.

Silti en voi olla miettimättä. Eikö ole vähän kohtuutonta joutua tuhlaamaan se miljoonan dollarin paikka oppimiskokemukseksi?

Åre

IMG_20180116_164350_016Processed with VSCO with  preset

Spending 4 days in Åre with friends was just what I needed before kicking off intensive thesis writing. I had almost forgotten how much fun it is to ski!

There is nothing better than hanging out in thermal underwear while enjoying an afterski-beer or hot minttu chocolate. No matter if you’re in private or public, dress code is red cheeks and flat, sweaty hair. We also visited Åre nightlife, and I wore sneakers and a fleece at the club – would never be acceptable in Stockholm, haha! So refreshing.

Lately I have been living so long straight out of my suitcase – first 3 weeks in Finland and then almost 1 week in Åre – that coming home to my own wardrobe and things feels like a luxury. I can’t wait for the everyday life and routines to kick in now, finally.

Photos by my friend Michelle.

New Year, Same Me

New Year, Same Me

sdr

En usko suuruudenhulluihin uuden vuoden lupauksiin. Se mihin uskon on, että tämä tuleva vuosi tuo suuria muutoksia tullessaan. Määrittele suuria.

Käytännön asioita kuten valmistuminen, muutto, ehkä uusi työ, matkustelua, 25. syntymäpäivä ja Tukholman maraton. (Olen kertonut nyt ainakin 10:lle ihmiselle tästä maraton-hankkeesta vain, jotten voisi enää perääntyä.) Kaikki nämä suunnitelmat siis sillä edellytyksellä, että elämässä menee asiat muuten hyvin. Olkoon tämä ehkä siis myös toivelistani vuodelle, ja joulukuussa voin katsoa taaksepäin, miten kävi.

Kaikki nämä uudet jännittävät asiat laittavat miettimään tulevaisuutta. Päätettyäni opinnot ensi kesänä (olettaen että näin siis käy, siitäkään ei voi mennä takuuseen tässä vaiheessa!), minulla on pitkästä aikaa melko ainutlaatuinen hetki käsissäni. Jos puhutaan kliseinä, niin sitä varmaan kutsutaan uudeksi aluksi.

Minulla on ollut etuoikeus kouluttaa itseäni 19 vuotta, ja vihdoin olen valmis. Siis niin valmis, kuin nyt kukaan vastavalmistunut voi olla. Mikä tärkeintä, olen vapaa tekemään mitä ikinä haluan. Ja juuri tämä kyseinen ajatus laittaa perhosia vatsaani!

Jotkut ihmiset eivät pidä epävarmuudesta, siitä, kun ei ole aivan varma mitä puolen vuoden päästä tapahtuu tai missä asuu. Minä rakastan epävarmuutta. “Mitä vaan voi tapahtua” -mindset tarkoittaa sekä mahdollisuuksia että takapakkeja, joista jälkimmäisiä emme usein saa itse valita. Sen takia valitsen keskittyä niihin mahdollisuuksiin, koska tiedän, että elämä tarjoaa niitä niille, joilla on silmät ja korvat auki. Niin se on tähän astikin tarjonnut.

Koska suunnitelmani eivät ole kiveen hakattuja, pystyn heittäytymään ja tarttumaan odottamattomaan, joka lopulta johtaa johonkin hyvään.

Valitsen luottaa epävarmuuteen.

Terkuin
Ikuinen optimisti

// I don’t believe in fluffy New Year’s resolutions. But I do believe that this upcoming year will bring big changes into my life. Define big. Well, practical things like graduation, move, perhaps a new job, travels, 25th birthday and a marathon. (I have told now at least 10 people that I am going to run the Stockholm marathon, just to make myself do it for sure). All this if everything goes well, of course. May this also be my wish list for the year – we’ll see where I find myself in next December.

All these exciting things direct my thoughts towards the future. After finishing my studies next summer (hopefully I will, let’s not take that for granted at this point either), I have a pretty unique opportunity in my hands. If we’re talking in clichés, let’s call it a new beginning. I have had the privilege of educating myself for 19 years, but finally I am “done” – as done as any newly graduated can be. Most importantly, I am free to do whatever I want. This thought puts butterflies in my stomach!

Some people don’t like uncertainty, but I love it. “Anything can happen” mindset means both opportunities and drawbacks, and the last ones we don’t always get to choose. Instead, I choose to focus on the opportunities – life will surely provide some. Not having plans too set in stone gives me the flexibility to survive and embrace the unexpected, eventually leading to something great. So, in uncertainties we trust.

Best regards,

Eternal optimist