Gradupresentaatio – it’s over!

Image from iOS (10)Image from iOS (9)

Näin se vaan tämäkin päivä koitti.

Kuumottava gradupresentaatio on pidetty ja voin ilokseni todeta, että meikäläinen valmistuu Kuninkaallisesta Teknillisestä Korkeakoulusta tekniikan maisteriksi — wohoo!  Tämän lähemmäs kuninkaallista titteliä en varmaan elämässäni pääse. Viimeisiä yksityiskohtia täytynee vielä viilailla ennen kuin uskallan palauttaa lopullisen tiedoston, mutta mikä tärkeintä, mun tekele on hyväksytty ja opiskelijavuodet vihdoin paketissa.

Ei kyllä tunnu vielä missään. Ehkä se iskee vasta sitten myöhemmin tajuntaan kunnolla, kun kaikki muodollisuudetkin on hoidettu? Tässä välissä on joka tapauksessa hyvä kiittää kaikkia luokkatovereita kahdesta upeasta vuodesta, ja ennen kaikkea taputtaa itseä olalle elämän parhaasta päätöksestä!

// And so did the day arrive, when I had my final thesis presentation at KTH. Feels so good to be done!

KTH will continue to be an important part of my life though. I live close to the school and somehow I just tend to identify myself as part of KTH even after being “done”. There’s a special mindset that is independent of graduation or thesis! Not to mention that our official graduation party isn’t until December – perhaps that’s why this does not feel as final as one might expect.

Having said all that, today could be day to thank KTH and my classmates for these two amazing years. ❤ Above all, it’s time to thank myself for making the best decision of my life!

Pre-Graduation Party

received_10217025856823777-4

Tadaa! Järjestettiin kurssitovereiden kanssa ennenaikaiset valmistujaisjuhlat. Oltiin kutsuttu valtavasti jengiä ja saatiinkin ihan kivat pippalot aikaiseksi. Itsehän en koskaan kieltäydy juhlahatusta – siitäkin huolimatta, että näytän ihan yksisarviselta.

Ennenaikaiset juhlat siis siksi, että virallinen valmistujaisseremoniamme on vasta joulukuussa. Ainakin KTH:lla ja Tukholman Handelshögskolanilla valmistujaisseremonia järjestetään vain kahdesti vuodessa, toukokuussa ja joulukuussa. Näihin kekkereihin ei ole lainkaan asiaa, ellei ole virallisia papereita kourassa. Byrokratian vuoksi keväällä gradunsa tekevät saavat tutkintotodistuksensa vasta syys-lokakuussa, eli emme mitenkään ehtineet siihen toukokuun juhlaan. Joidenkin mielestä se on harmi, koska valmistuminen kesän kynnyksellä on jotenkin kivempaa ja tuntuu varmaan “luonnollisemmalta”. Mua se ei haittaa yhtään, koska saa tavallaan juhlia puoli vuotta valmistumista – mikäs sen parempaa! Ymmärrän toki dilemman kauempaa kotoisin olevien opiskelijoiden kohdalla, että mikäli olet ehtinyt jo muuttaa takaisin Vietnamiin ja sun pitää ostaa ylimääräiset lentoliput Tukholmaan juhlien takia, niin eihän se halpaa lystiä ole.

Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa, koska viralliset kemut on sitten ei enempää eikä vähempää kuin Tukholman kaupungintalolla. Kyseessä on siis se sama vaatimaton pulju, jossa Nobel-illalliset järjestetään vuosittain. Tämä lienee ainoa mahdollisuuteni päästä lähellekään Nobel-miljöötä, eli odotan kyllä ihan todella suurella mielenkiinnolla joulukuuta!

Tukholman maraton

maraton

Johan oli juoksukilpailu!

Tammikuussa heitin itselleni haasteen juosta elämäni ensimmäinen maraton päivä sen jälkeen, kun olen täyttänyt 25 vuotta. Hekottelin, että mikäli en saa 25-vuotiaana mitään muuta aikaan, niin ainakin olen juossut sen maratonin.

Enpä arvannut silloin, että Tukholman maraton 2. kesäkuuta 2018 juostaan ennätyshelteessä. Lämpömittari lähenteli +30 astetta ja mediat toitottivat koko viikon, että etenkin vanhusten tai muuten huonokuntoisten kannattaa harkita maratonille lähtöä näissä keleissä. Matkan varrelle lisättiin vesipisteitä ja ensiavun läsnäoloa korostettiin.

Oma valmistautumiseni maratonille vaihteli kevään mittaan paljon. Toisaalta juoksin tammikuusta lähtien suht paljon ainakin aikaisempaan verrattuna, mutta sekaan mahtui silti viikkoja, etten juossut ollenkaan. Reilu kuukausi ennen maratonia en juossut pariin viikkoon, koska penikat kipeytyivät. Maratonia edeltävä viikko oli kevään kiireisin. Sille viikolle osui gradun deadline ja paljon yleistä härdelliä, joten olin todella stressaantunut. Maratonia edeltävän päivän, eli oman syntympäiväni, juoksin ympäri kaupunkia hoitamassa asioita. Illalla tuntui siltä, kun olisin jo juossut yhden maratonin. En siis todella lähtenyt kisaan kauhean levänneenä.

Juoksin maratonin aikaan 4:18. Olen siitä todella iloinen, sillä odotukseni olivat siellä “alle 5h” paikkeilla. Ensimmäiset 10km oli ylivoimaisesti suolaisin rasti, koska tunsin heti ensiaskelilla, että jalkani ovat väsyneet ja kipeät. Kuumuus tuntui pahalta ja mietin, että miten ihmeessä tässä kelissä pitäisi jaksaa koko matka. Yllättävästi se kympin jälkeen kuitenkin helpotti, ja 13-35km välillä askel suorastaan lensi. Valehtelematta hyppelehdin Gärdetin aukealla peltotiellä, ohittelin ihmisiä ja lauloin Aviciin biisejä. Yritin lietsoa itsessäni hyvää oloa silloin, kun siihen oli mahdollisuus.

Tein kuitenkin yhden kohtalokkaan virheen. Ylläni olleet mustat juoksushortsit olivat väljät, ja niiden vaalea hieman kovempi reunus osui juuri siihen, jossa sisäreiteni hankaavat yhteen. Hien virratessa tunsin reisieni hankaavan, ja lähempänä kolmea kymppiä havahduin siihen, että reiteni olivat aivan veressä. Teiden varsilla seisoi lapsia puutarhaletkujen kanssa viilentämässä juoksijoita, ja juostessani vesisuihkujen alta kirvely hankaumissa kasvoi.

Toinen virhe oli juoda liikaa! Mediakirjoittelusta pelästyneenä pysähdyin juomaan lähes jokaisella juomapisteellä, mikä oli näin jälkikäteen ajateltuna tarpeetonta. Tunsin vessahätää jo alle 20km kohdalla, mutten millään malttanut pysähtyä vessaan, koska pelkäsin juoksuflowni tyssäävän. Eihän se siitä mihinkään helpottanut.

Saavuin maaliin siis aivan järkyttävän vessahätäisenä ja näyttäen siltä, kuin minulla olisi juuri alkanut kuukautiset. Muuten ihan hyvä kisa! Ainoastaan vikat 5 km tekivät tiukkaa. Sain valtavasti energiaa matkan varreilla hurranneilta vanhemmiltani ja kavereilta. Ei ollut henkisesti ollenkaan niin kova koettelemus, kuin olin luullut.

Kyllä tässä sen verran maratonkärpänen iski, että jahka reisihaavat ovat parantuneet, voisin ilmoittautua seuraavalle!