Tukholman maraton

maraton

Johan oli juoksukilpailu!

Tammikuussa heitin itselleni haasteen juosta elämäni ensimmäinen maraton päivä sen jälkeen, kun olen täyttänyt 25 vuotta. Hekottelin, että mikäli en saa 25-vuotiaana mitään muuta aikaan, niin ainakin olen juossut sen maratonin.

Enpä arvannut silloin, että Tukholman maraton 2. kesäkuuta 2018 juostaan ennätyshelteessä. Lämpömittari lähenteli +30 astetta ja mediat toitottivat koko viikon, että etenkin vanhusten tai muuten huonokuntoisten kannattaa harkita maratonille lähtöä näissä keleissä. Matkan varrelle lisättiin vesipisteitä ja ensiavun läsnäoloa korostettiin.

Oma valmistautumiseni maratonille vaihteli kevään mittaan paljon. Toisaalta juoksin tammikuusta lähtien suht paljon ainakin aikaisempaan verrattuna, mutta sekaan mahtui silti viikkoja, etten juossut ollenkaan. Reilu kuukausi ennen maratonia en juossut pariin viikkoon, koska penikat kipeytyivät. Maratonia edeltävä viikko oli kevään kiireisin. Sille viikolle osui gradun deadline ja paljon yleistä härdelliä, joten olin todella stressaantunut. Maratonia edeltävän päivän, eli oman syntympäiväni, juoksin ympäri kaupunkia hoitamassa asioita. Illalla tuntui siltä, kun olisin jo juossut yhden maratonin. En siis todella lähtenyt kisaan kauhean levänneenä.

Juoksin maratonin aikaan 4:18. Olen siitä todella iloinen, sillä odotukseni olivat siellä “alle 5h” paikkeilla. Ensimmäiset 10km oli ylivoimaisesti suolaisin rasti, koska tunsin heti ensiaskelilla, että jalkani ovat väsyneet ja kipeät. Kuumuus tuntui pahalta ja mietin, että miten ihmeessä tässä kelissä pitäisi jaksaa koko matka. Yllättävästi se kympin jälkeen kuitenkin helpotti, ja 13-35km välillä askel suorastaan lensi. Valehtelematta hyppelehdin Gärdetin aukealla peltotiellä, ohittelin ihmisiä ja lauloin Aviciin biisejä. Yritin lietsoa itsessäni hyvää oloa silloin, kun siihen oli mahdollisuus.

Tein kuitenkin yhden kohtalokkaan virheen. Ylläni olleet mustat juoksushortsit olivat väljät, ja niiden vaalea hieman kovempi reunus osui juuri siihen, jossa sisäreiteni hankaavat yhteen. Hien virratessa tunsin reisieni hankaavan, ja lähempänä kolmea kymppiä havahduin siihen, että reiteni olivat aivan veressä. Teiden varsilla seisoi lapsia puutarhaletkujen kanssa viilentämässä juoksijoita, ja juostessani vesisuihkujen alta kirvely hankaumissa kasvoi.

Toinen virhe oli juoda liikaa! Mediakirjoittelusta pelästyneenä pysähdyin juomaan lähes jokaisella juomapisteellä, mikä oli näin jälkikäteen ajateltuna tarpeetonta. Tunsin vessahätää jo alle 20km kohdalla, mutten millään malttanut pysähtyä vessaan, koska pelkäsin juoksuflowni tyssäävän. Eihän se siitä mihinkään helpottanut.

Saavuin maaliin siis aivan järkyttävän vessahätäisenä ja näyttäen siltä, kuin minulla olisi juuri alkanut kuukautiset. Muuten ihan hyvä kisa! Ainoastaan vikat 5 km tekivät tiukkaa. Sain valtavasti energiaa matkan varreilla hurranneilta vanhemmiltani ja kavereilta. Ei ollut henkisesti ollenkaan niin kova koettelemus, kuin olin luullut.

Kyllä tässä sen verran maratonkärpänen iski, että jahka reisihaavat ovat parantuneet, voisin ilmoittautua seuraavalle!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s