NEW YORK

NEW YORK

IMG_7217_2IMG_0390IMG_7357_2IMG_3904_2IMG_7360_2IMG_7192_2IMG_7352_2IMG_7297_2IMG_7398_2IMG_4031_2

The Big Apple = A term only used by tourists and new people moving into NYC that think they are cool when in reality, they are not and try to use the term to show their non-existent coolness. They quickly realize that real New Yorkers don’t say this term when one gives them a dirty look and that NYC consists of 5 boroughs and not just Manhattan.

– Urban Dictionary

Otin yhden lomaviikon radiotyön ja uuden duunini väliin. En ollut koskaan aiemmin käynyt New Yorkissa, joten alkusyksyn viikko siellä tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Näin jälkikäteen ajateltuna jokin rentouttavampi kohdekin olisi voinut toimia, oli meinaan melkoista aamusta iltaan juoksemista tämä meidän loma!

Kiehtova, kutkuttava, paikoittain haiseva ja karismaattinen kaupunki. Yksi puoli minusta rakastaa sellaista tärkeiden ihmisten uravilinää, vaikkakaan en kadehdi jenkkilän työehtoja ja -tunteja en sitten tippaakaan.

Mieleenpainuvin kokemus oli se, kun vanha lukioaikainen vaihto-oppilas otti minuun yhteyttä nähtyään Insta-storyni: “Moi, ootko nycissä, mä asun täällä”. Treffasimme, ja huolimatta Wallstreetin 12-tuntisista työpäivistä hän jaksoi viettää kanssamme kaksi kokonaista iltaa. Hän vei meidät paikkoihin, joihin emme ikimaailmassa olisi löytäneet omin avuin: speak easy -cocktailbaariin, Wallstreetin legendaarisimpaan Harry’s-pihviravintolaan sekä asuintalonsa katolle, joka oli kuin suoraan How I met your motherista. En kestä!

Pihviravintolassa tilasin martinin,  vaikken normaalisti koskaan juo sellaista. Halusin kuitenkin larpata unelmieni leffa-NYCiä täysillä!

 

Syksy on täällä

mie.jpg

Syksyssä on aina jotain aivan erityistä ja kutkuttavaa. Sanon tämän joka vuosi, mutta syksy on minulle enemmän “uusi alku” ja “uusi vuosi” kuin se varsinainen Uusi Vuosi. Mieleni on synkronoitu kouluvuoden, ei kalenterivuoden, mukaan.

Siitä lähtien kun valmistuin lukiosta, on jokainen syksy tarkoittanut isoja muutoksia elämässäni. Uusi kaupunki, uusi työ, uusi maa. Olen kotoa pois muutettuani itse asiassa muuttanut joka vuosi vähintään pari kertaa. Tukholmassa olen pysynyt pisimpään aloillani yhdessä paikassa.

Tämä syksy tuo tullessaan kuitenkin tietyllä tavalla isoimman elämänmuutoksen hetkeen: aloitan pian vakituisessa työssä. Hui! Levottomalle ja snadisti sitoutumiskammoiselle luonteelleni tämä tuntuu valtavan isolta sitoumukselta. Että minäkö aloitan vakituisessa työssä Tukholmassa? Enhän koskaan ajatellut tänne jääväni!

Olen innoissani siitä, mitä alkava syksy tuo tullessaan. Pidän osittain vielä kiinni opiskelijaidentiteetistäni lähinnä taloudellisista syistä, mutta eniten odotan sitä, että pääsen soveltamaan oppimiani asioita käytännössä.

// There is always something very special about autumn. I think I’ve said this before (last year this time…), but autumn is always a fresh start for me – way more than New Year. My mind is synchronized according to the school year rather than a calendar year.

Since my high school graduation in 2012, every fall has meant rather big changes. New cities, new schools, new jobs, new countries. My time in Stockholm – over two years now – is actually the longest I’ve ever stayed in one place during the past 6 years. Yet, this fall brings so far the biggest changes of my adult life. I have officially graduated and I will be starting in my first ever permanent job in two weeks.

I am excited yet afraid of what will follow. Holding on still partly to the student identity (being a student in Stockholm is good for your economy), but also taking everything that I’ve learned and putting into practice. Can’t wait!

Rapujuhlat vol 2

AfterlightImage 34.JPG

Rapujuhlaseason on taas täällä! Tai oikeastaan me oltiin jo varmaan vähän myöhässä juhliemme kanssa näin syyskuun puolella.

Vietimme juhlia perinteisesti ystävän kesäpaikassa Tukholman saaristossa, jossa on ahh aina niin idyllistä. Kyseisellä saarella on myös Astrid Lindgrenin lapsuudenmökki! En kestä, että olen hengaillut samalla saarella, jossa pieni Astrid on viettänyt kesiään.

Tukholman alueella on muuten mielenkiintoisia saariyhteisöitä. Sellaisia vähän suljettuja, esimerkiksi Tranholmenin pieni saari, jonne ei kulje siltaa vaan asukkaat kulkevat veneillä. Talvella saareen rakennetaan väliaikainen silta, ja viime talvena otinkin tilaisuudesta vaarin ja kävin juoksemassa saaren ympäri. Tuntui kun olisi ollut tunkeilemassa jonkun kotona, kun kurkki (verhottomista!) ikkunoista sisään, hahah.

Rakastan rapujuhlia, vaikken itse ravuista hirveästi välitäkään. Snapsilaulut, akvaviitti ja myöhään yöhön tanssitut takuuvarmat Genom eld och vatten -hitit vaan kolahtaa lujaa joka kerta. Sen verran olen näemmä jo ruotsalaistunut!