Johdatus itseohjautuviin organisaatioihin

Olen nyt työskennellyt uudessa työpaikassani pari kuukautta. Jaiks! Fiilikset ovat heitelleet vuoristorataa epätoivosta maaniseen innostukseen, epätoivo enimmäkseen kielen tuomien haasteiden vuoksi. On todella kuluttavaa tutustua 17 uuteen ihmiseen, uuteen toimialaan ja uuteen rooliin vieraalla kielellä. Asioiden sisäistäminen on hidasta, ja sitä joutuu jatkuvasti elämään vähän hölmistyneen olon kanssa. Olemaan aika nöyrä oman oppimisensa edessä.

MUTTA, en tullut tänne vellomaan epätoivossa. Tulin kirjoittamaan meidän firman hierarkkiattomasta, välittävästä, vahvoihin arvoihin ja itsensä johtamiseen perustuvasta kulttuurista. Näin vastavalmistuneena ja aikaisemmin lähinnä hyvin perinteisissä isoissa organisaatioissa työskennelleenä olen ihan super-inspiroitunut tavasta, jolla rakennamme tätä yritystä. Toki kaikki on vasta aivan alussa ja testivaiheessa, koska pulju on ollut pystyssä alle vuoden, mutta fiilikseni on, että suunta on oikea!

Aloitettuani duunissa luin ensitöikseni Reinventing Organizations kirjan, joka on hyvä johdatus yrityksemme kulttuuriin. Kirjassa esitellään organisaatioiden evoluutiota ja päädytään viimein Teal-organisaatioon. Teal-ajattelun ytimessä on itseohjautuvuusitsensä johtaminen (self management), kokonaisvaltaisuus (wholeness) ja suurempi tarkoitus (evolutionary purpose).

Jokainen tehköön omat tulkintansa, mutta mitä tämä kaikki tarkoittaa käytännössä meille?

mie

Meillä autonomiset tiimit korvaavat johtajan.

Jokainen työntekijä on osa 5-8 henkilön tiimiä, “crewtä”, jossa ei ole esimiehiä. Crewssä on eri ikäisiä, eri rooleissa ja eri elämänvaiheissa olevia ihmisiä, joiden pääasiallinen tehtävä on huolehtia toistensa hyvinvoinnista. Crew korvaa perinteisen johtajan tehtävät, oli kyseessä sitten palkka-arviointi, henkilökohtainen kasvu, uusien työntekijöiden perehdyttäminen tai mikä tahansa päätöksenteko. Tämä on aivan todella mahtava juttu ainakin tähän mennessä! Tavataan crewni kanssa parin viikon välein  ja keskustellaan kulloinkin organisaatiossa tärkeistä asioista, tai ihan vaan toistemme hyvinvoinnista ja kuulumisista.

Meillä ei ole pomoja tai organisaatiokaavioita.

Kukaan ei ole toista ylempänä hierarkiassa. Ainoa “johtaja” virallisen tittelinsä puolesta meillä on toimitusjohtaja, joka Ruotsin lain mukaan jokaisella yrityksellä tulee olla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita käytännön arjessa mitään sen dramaattisempaa (ellei joku esim. koe burnouttia, silloin toimari on viime kädessä ilmeisesti juridisessa vastuussa). Olen päivästä yksi alkaen kokenut olevani yhtä tärkeä osa firmaa kuin kaikki muutkin, ja huolimatta kielivaikeuksistani ja junioriudestani olen uskaltanut esittää vastaväitteitä, ideoita ja kyseenalaistaa tapojamme tehdä asioita. Päätöksentako tapahtuu informed decision -hengessä, eli kuka tahansa voi tehdä minkä tahansa päätöksen, kunhan konsultoi ensin niitä, jotka asiasta tietävät, ja niitä, joihin päätös vaikuttaa.

Meillä ei ole titteleitä.

Inhoan tittelinpelkoa ja Linkkarin tittelishowta. Kuka tahansa voi keksiä minkä tahansa tittelin, ja tiettyyn pisteeseen asti ymmärrän kyllä niiden funktion. Esim. silloin, kun on pakko kuvailla omia työtehtäviään kahdella sanalla CV:ssä. Muuten en juurikaan titteleistä perusta — en halua arvottaa ihmisiä sen perusteella, mikä heidän tittelinsä on. En halua tietää, koska se ei välttämättä kerro henkilöstä tai hänen vastuualueistaan yhtään mitään. En koskaan esittele firmamme perustajia “perustajina” tai “toimitusjohtajana” asiakastapaamisissa tai edes ystäville, vaan ihan vaan kollegoina. Tittelittömyys ei suinkaan tarkoita, etteikö olisi vastuualueita, odotuksia tai rooleja. Päin vastoin, niiden ymmärtäminen on aivan elintärkeää jokaisessa toimivassa organisaatiossa.

höst

Omasta mielestäni ihaninta on ollut nöyryys ja aitous, sellainen asioista hössöttämättömyys (ei nyt varmaan kuulosta kovin nöyrältä tämä mun innostus, hahah). Kulkee ehkä käsi kädessä tuon tittelittömyyden kanssa, ettei pidetä sen suurempaa mekkalaa mistään, vaan annetaan tekojen puhua puolestaan. Kollegani ovat aivan järkyttävän fiksuja ja osa varmasti Tukholman parhaita koodareita, mutta koko ammattikunta perustuu tietotaidon jakamiselle ja nöyrälle tyhmien kysymysten esittämiselle. Puhutaan paljon prestigelessistä, jolle en oikeastaan tiedä hyvää suomennosta. Että ihminen ei esitä mitään, ei pidä itseään parempana, on aito?

+ Tietysti mun uusi lempiaihe autenttinen johtajuus on aivan älyttömän mielenkiintoinen aihe, johon keittiöpsykologi-Loviisa on hurahtanut! Meillä oli tästä koulutuspäivä oltuani kaksi viikkoa töissä, ja se muistutti enemmän ryhmäterapiaa kuin mitään muuta: päivän aikana itkettiin, naurettiin, jaettiin suurimmat pelot ja surut ja oltiin aivan avoimia toisten edessä.

One thought on “Johdatus itseohjautuviin organisaatioihin

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s