Graduation Ceremony

graduation (1).jpg01e5f282-9e67-40a7-a598-914ef69eee7cgraduation

Meidän valmistujaisseremonia oli jotain aivan käsittämättömän maagista. En ole ikinä ollut niin juhlavassa ja samanaikaisen rennossa juhlassa, jotka nyt sattuivat vielä kaiken lisäksi olemaan omat valmistujaiseni. Jee! Sain eilen kouraani KTH:n kultaisella logolla varustetun sinisen diplomikansion, jonka sisältä löytyi tärkeitä papereita.

Ensinnäkin, se miljöö. Tukholman kaupungintalo on linnaa muistuttava upea rakennus, jossa pidetään mm. vuotuisat Nobel-illalliset. Sen korkean pääsalin tiiliseiniin heijastettiin upeita valoinstallaatioita, puhumattakaan siitä, miltä itse kuuluisa Gyllene Salen (kultainen sali) näytti. Se oli kuin joku antiikin ajan valtaistuinsali kultaisine seinineen ja pienine koukeroisine yksityiskohtineen. Odotimme kultaisessa salissa esiinmarssia ja katselimme screeniltä videotutorialia seremonian kulusta.

No se esiinmarssi. Kutsun sitä nyt siksi, koska en keksi mitään parempaakaan nimeä. Järjestäydyimme viivasuoriin riveihin ja jonoihin määrätyn ryhmän mukaan, ja odotimme jännittyneinä vuoroamme. Ryhmä kerrallaan kuljimme juhlavan orkesterimusiikin soidessa pitkän matkaa kultaisesta salista ulos pilarien reunustamalle parvelle, parvea pitkin portaikkoon ja portaita alas saliin. Pysähdyimme pitkältä tuntuneeksi hetkeksi portaikon alaosaan, jossa sadat vieraat saivat silmäillä meitä. Vannon, etten hetkeen ole ollut niin ylpeä, iloinen ja liikuttunut, kuin siinä portailla tönöttäessäni!

Sitten itse seremonia. Ruotsalaiset sen taitavat — järjestää ylellisen ja arvokkaan juhlan, jossa ei kuitenkaan pönötetä yhtään. Oli täysipäinen sinfoniaorkesteri, arvostettu kuoro, huippusoprano ja hienoja puheita. Ja kuitenkin, tunnelma oli koko illan rento ja yhteisöllinen. Kapellimestari yllytti yleisöä yhteislauluun ja käski kaikki puolessa välissä seremoniaa ylös jumppaamaan jäseniään. I like it!!

Illan pihvi, eli todistusten jako. Minähän olin sopivasti edellisenä iltana lukenut ensimmäistä kertaa A4-kokoisen ohjeen, jossa mm. neuvottiin toimittamaan koululle oman nimen foneettinen ääntämismalli ja kehotettiin jättämään laukku narikkaan. Ohjeessa jopa ehdotettiin teippaamaan puhelin reiteen mikäli sen välttämättä haluaa ottaa seremoniaan mukaan. Toimitin siis edeltävänä iltana koko nimeni ääntämismallin (ikään kuin se olisi järin vaikea verrattuna esim. kaukoidästä tuleviin nimiin :D) ja olinkin ryhmässäni ainoa, joka kutsuttiin hakemaan todistusta koko nimellä. Kannatti!

Ja viimein, cocktail-tilaisuus. Seremonian jälkeen tapasimme läheisemme jälleen kultaisessa salissa, jossa tarjoilijat sukkuloivat finger foodin ja skumppapullojen kanssa. Tämä hetki oli itselleni ja vanhemmilleni todella tärkeä: ensimmäistä kertaa ikinä he tapasivat kansainväliset ystäväni, joista kuitenkin olen puhunut taukoamatta koko kaksivuotisen maisteriohjelman ajan. Kun asetuin kuvaan kolmen parhaan opiskelukaverini kanssa, kaikkien meidän vanhemmat kokoontuivat ympärillemme ja naureskelivat toisilleen “tuo on SE nelikko”. Hiffasivat heti, että tässä täytyy nyt olla ne spesiaalimimmit koossa.

Mikä ihana, ikimuistoinen, tärkeä ilta. ❤

EI SAA PEITTÄÄ -podcast

Ruotsin suosituin suomenkielinen podcast on julkaistu!

Ei saa peittää -podcast on minun ja ystäväni Marleenan yhteinen projekti. Idea ESP:stä kypsyi kesän 2018 aikana työskenneltyämme radiotoimittajina Tukholmassa, syksyllä nauhoitimme jo ensimmäiset demojaksot koulun studiossa. Toisiimme tutustuttuamme tiesimme heti, mistä aiheesta halusimme puhua ja herättää keskustelua: suomalaisen maahanmuuttajan elämä Ruotsissa 2010-luvulla.

Meillä on tuplamissio:

1) Oikoa suomalaisten käsityksiä Ruotsista ja ruotsalaisista, sillä ruoho ei ole aina vihreämpää kansakodissa.

2) Modernisoida ruotsalaisten käsityksiä suomalaisista, koska kaikki suomalaiset eivät suinkaan hoe perkelettä ja örvellä humalassa.

ESP:ssä on pintapuolisesti kyse pienistä ja suurista kulttuurieroista, arjen väärinkäsityksistä ja “kömmellyksistä” (kommellus + kömmähdys = kömmellys), joista arkemme Tukholmassa koostuu. Nauramme toistemme mokailuille ja homehtuneille Suomi-Ruotsi -stereotypioille, ja toisinaan selvitämme tutkivan journalismin nimissä mikä on suomalaisen miehen markkina-arvo Ruotsissa.

Pohjimmiltaan meidän jutuissa on kuitenkin kyse häpeästä ja itsetunnosta, jota podcastin nimi symbolisoi. Mokailusta, puheessa takeltelusta tai joidenkin kohdalla ihan vaan suomalaiseksi syntymisestä huolimatta itseään ei tarvi “peittää” tai muuttaa. Ole rohkeasti juuri sellainen kuin olet! ❤

Jaa mistä se “Ei saa peittää” alunperin tulee? Kyseessähän on pattereista tuttu varoituslause, jota on tavailtu kautta aikain Itämeren molemmin puolin. Hyviä bongausapajia on kuulemma mm. ruotsinlaivat. Se on myös usein ainoa suomenkielinen lause, jonka ruotsalaiset osaavat, ja juuri siksi mainio nimi podcastille  sanoma avautuu meidän molemmille kotimaille.

Kuuntele meitä Suplassa, Spotifyssä, Apple Podcasteissa tai SoundCloudissa.

Tervetuloa messiin!