Graduation Ceremony

graduation (1).jpg01e5f282-9e67-40a7-a598-914ef69eee7cgraduation

Meidän valmistujaisseremonia oli jotain aivan käsittämättömän maagista. En ole ikinä ollut niin juhlavassa ja samanaikaisen rennossa juhlassa, jotka nyt sattuivat vielä kaiken lisäksi olemaan omat valmistujaiseni. Jee! Sain eilen kouraani KTH:n kultaisella logolla varustetun sinisen diplomikansion, jonka sisältä löytyi tärkeitä papereita.

Ensinnäkin, se miljöö. Tukholman kaupungintalo on linnaa muistuttava upea rakennus, jossa pidetään mm. vuotuisat Nobel-illalliset. Sen korkean pääsalin tiiliseiniin heijastettiin upeita valoinstallaatioita, puhumattakaan siitä, miltä itse kuuluisa Gyllene Salen (kultainen sali) näytti. Se oli kuin joku antiikin ajan valtaistuinsali kultaisine seinineen ja pienine koukeroisine yksityiskohtineen. Odotimme kultaisessa salissa esiinmarssia ja katselimme screeniltä videotutorialia seremonian kulusta.

No se esiinmarssi. Kutsun sitä nyt siksi, koska en keksi mitään parempaakaan nimeä. Järjestäydyimme viivasuoriin riveihin ja jonoihin määrätyn ryhmän mukaan, ja odotimme jännittyneinä vuoroamme. Ryhmä kerrallaan kuljimme juhlavan orkesterimusiikin soidessa pitkän matkaa kultaisesta salista ulos pilarien reunustamalle parvelle, parvea pitkin portaikkoon ja portaita alas saliin. Pysähdyimme pitkältä tuntuneeksi hetkeksi portaikon alaosaan, jossa sadat vieraat saivat silmäillä meitä. Vannon, etten hetkeen ole ollut niin ylpeä, iloinen ja liikuttunut, kuin siinä portailla tönöttäessäni!

Sitten itse seremonia. Ruotsalaiset sen taitavat — järjestää ylellisen ja arvokkaan juhlan, jossa ei kuitenkaan pönötetä yhtään. Oli täysipäinen sinfoniaorkesteri, arvostettu kuoro, huippusoprano ja hienoja puheita. Ja kuitenkin, tunnelma oli koko illan rento ja yhteisöllinen. Kapellimestari yllytti yleisöä yhteislauluun ja käski kaikki puolessa välissä seremoniaa ylös jumppaamaan jäseniään. I like it!!

Illan pihvi, eli todistusten jako. Minähän olin sopivasti edellisenä iltana lukenut ensimmäistä kertaa A4-kokoisen ohjeen, jossa mm. neuvottiin toimittamaan koululle oman nimen foneettinen ääntämismalli ja kehotettiin jättämään laukku narikkaan. Ohjeessa jopa ehdotettiin teippaamaan puhelin reiteen mikäli sen välttämättä haluaa ottaa seremoniaan mukaan. Toimitin siis edeltävänä iltana koko nimeni ääntämismallin (ikään kuin se olisi järin vaikea verrattuna esim. kaukoidästä tuleviin nimiin :D) ja olinkin ryhmässäni ainoa, joka kutsuttiin hakemaan todistusta koko nimellä. Kannatti!

Ja viimein, cocktail-tilaisuus. Seremonian jälkeen tapasimme läheisemme jälleen kultaisessa salissa, jossa tarjoilijat sukkuloivat finger foodin ja skumppapullojen kanssa. Tämä hetki oli itselleni ja vanhemmilleni todella tärkeä: ensimmäistä kertaa ikinä he tapasivat kansainväliset ystäväni, joista kuitenkin olen puhunut taukoamatta koko kaksivuotisen maisteriohjelman ajan. Kun asetuin kuvaan kolmen parhaan opiskelukaverini kanssa, kaikkien meidän vanhemmat kokoontuivat ympärillemme ja naureskelivat toisilleen “tuo on SE nelikko”. Hiffasivat heti, että tässä täytyy nyt olla ne spesiaalimimmit koossa.

Mikä ihana, ikimuistoinen, tärkeä ilta. ❤

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s