AI Sustainability Center lanseeraus

AI Sustainability Center lanseeraus

AfterlightImage 23AfterlightImage 30

“AI is scaling into unknown territories.”

Ystäväni aloitti duunit vuodenvaihteessa perustetussa AI Sustainability Centerissä. Hän on yksi neljästä työntekijästä ja saa työskennellä kahden Ruotsin elinkeinoelämän todellisen profiilin, Anna Felländerin ja Elaine Weidman Grunewaldin, johdolla. Firman tavoitteena on luoda pohjoismaisiin arvoihin perustuva alusta, joka tuo akatemian ja elinkeinoelämän yhteen kehittämään eettistä kehystä tekoälyn hyödyntämiseen tuotekehityksessä.

Voidaanko hetkeksi pysähtyä miettimään ensinnäkin sitä, että tässä startupissa 100% tekijöistä on mimmejä. Say whaaat!? Se on jo itsessään harvinaisuus, kun ottaa huomioon, että naispuoliset yrittäjät saavat vähemmän kuin 1% kaikesta startuppeihin investoidusta riskipääomasta Ruotsissa. Lisäksi näiden kahden perustajan avuksi palkatut kaksi muuta työntekijää ovat molemmat 25-27 −vuotiaita. On ihan äärimmäisen siistiä, että nuorille ammattilaisille ja vastavalmistuneille uskalletaan antaa tällaisia mahdollisuuksia! Tahto kehittyä ja muuttaa maailmaa kädet savessa nähdään arvokkaampina ominaisuuksina kuin esimerkiksi työvuosien lukumäärä, jotka eivät välttämättä kerro mitään ihmisen soveltuvuudesta johonkin tehtävään.

Itseasiassa tästä saa kokonaan oman postauksensa, täytyy palata aiheeseen. Nuoreen talenttiin investoiminen on Tukholmassa selkeä trendi! Sitä kautta on ponnahtanut isoja elinkeinoelämän vaikuttajia kuten Sophia Bendz, joka aloitti Spotifyn markkinointityyppinä 25-vuotiaana ja on tätä nykyä enkelisijoittaja. Yritysten täytyy uskaltaa antaa nuorille nälkäisille osaajille tilaa kasvaa ja katso, he kyllä ottavat ne liian isot saappaat haltuun ennemmin tai myöhemmin.

Tällaisen mahdollisuuden on saanut paitsi luokkatoverini, myös minä. Minussa on ennen kaikkea nähty potentiaali nykyiseen duuniini, ei lähimaillakaan valmista pakettia. Viime syksynä puhuin hädin tuskin sujuvaa ruotsia enkä tuntenut Tukholman IT-piireistä ketään, ja kuitenkin koko roolini perustuu nimenomaan näille kahdelle ominaisuudelle. Hullua, eikö!

No mutta, takaisin siihen AI Sustainability Centeriin. Tilaisuudessa oli supermielenkiintoinen avauspuheenvuoro ja paneelikeskustelu juurikin siitä, miten yritysten jatkuva voitontavoittelu sivuuttaa tekoälyn eettiset ongelmat. Ohjelmoijat eivät tiedä, mitä vääristymiä he koodaavat algoritmeihin, ja kun algoritmit oppivat tekemään itsenäisiä päätöksiä, kukaan ei tiedä seurauksista. Omasta näkökulmastani mielenkiintoisinta on se, että ohjelmoijat usein puuttuvat tällaisilta foorumeilta ja keskusteluista, vaikka juuri he ovat lähimpänä sitä käytännön kehitystyötä.

Mielestäni tämä on kuitenkin myös osoitus siitä, miten Ruotsissa toteutetaan rohkeasti ja itsevarmasti businessideoita, vähän sellaiseen “fake it till you make it” -henkeen. Kumpikaan AI Sustainability Centerin perustajista eivät ole varsinaisia tekoälyn asiantuntijoita. He ovat pitkän linjan yrityskonkareita, kyllä, mutta tietävät aiheesta about saman verran kuin kuka tahansa, joka jaksaa perehtyä. Se, mitä heillä puolestaan on, on karismaa, kokemusta ja valtava verkosto Tukholman business-piireissä — ja sehän riittää!

In uncertainty we trust

Processed with VSCO with f2 preset

Over the holidays, while doing a very necessary digital cleaning to my laptop, I came across thoughts I had written down exactly a year ago. Funnily enough, they are just as accurate today as they were in last January. With that said, I want to remind myself and all of you about learning to love uncertainty, which feels now more relevant than ever.

Let’s hear a blast from the past (January 2018):

“I don’t believe in fluffy New Year’s resolutions. What I do believe is that this upcoming year will bring big changes into my life. Define big. Well, practical things like graduation, most likely a new job, travels, a marathon. Other than that, I don’t know yet. May this be my wishlist for the year and we’ll see where I find myself in next December.

Some people don’t like uncertainty, but I love it. “Anything can happen” mindset means both opportunities and drawbacks – and the latter ones we usually don’t get to choose. Instead, I choose to focus on the opportunities, because life will surely provide some. Not having plans set in stone gives me the flexibility to survive and embrace the unexpected, eventually leading to something great. So, in uncertainties we trust.”

Life did provide great opportunities in 2018, oh yes indeed. Things that I had wished and planned for, but far greater things that I hadn’t. I became an aunt. I travelled to places that I had never considered before. I surprised even myself by having the most fun summer job at a radio station.

The biggest and most unexpected opportunity of all presented itself in May, when I got to know my current workplace. A startup IT consultancy, where I was warmly hugged by all employees from the very first moment I met them. I didn’t remember their names, faces or roles, but I could feel a genuine excitement and curiosity, that they really wanted to get to know me as a person. They weren’t interested in my accomplishments or perfect professional answers. Instead and this I learned later on they wanted to know if my heart was in the right place.

To be honest, all that felt extremely strange at first. For a fresh graduate like me (with rather limited work experience) it wasn’t exactly my perception of work life. That it is possible to feel loved at work. Without exaggerating even a little bit, that is how I feel like at work. Love in a sense that I’m 100% trusted and cared for, encouraged to be sensitive, and challenged to reach my full potential.

I’ve also grown a wider context for my love for uncertainty, because it means even greater things for us as a company. As we are building Mpya Digital together, we aim to be a company that thrives in the world of black swans, pushes the boundaries of tech and is a joyful work environment. And all of this, our entire existence and vision, is based in prestigeless sharing, belonging and caring for each other.

So no, I did not make any dramatic New Year’s resolutions this year either. Even more than before, I anchor myself in the surprising elements of life (which I call uncertainties) and being ready to change the direction in a heartbeat, rather than in big promises or expectations put together once a year. It has proven to be a solid strategy.

I wish you all an unexpected year 2019!