Gone sailing

Näin sisämaan kasvattina purjehdus on ollut mulle ennestään suht tuntematon laji. Olen purjehtinut viimeksi vuonna 2008 optimistijollalla pari tuntia, ja sillä reissulla sain varoittelusta huolimatta siitä keskipuomista päähäni. Olin siis varovaisen yllättynyt, että mut näillä meriiteillä (tai niistä huolimatta) huolittiin mukaan viikon purjehdusreissulle Tukholman saaristoon.

Vihdoin ymmärrän, mistä purjehduksessa edes on kyse. Sehän on eräjormailua parhaimmillaan!

Ulkoilmaihmisenä löysin heti yhteisen sävelen purjehduselämän kanssa ja mietin vain, että miksen ollut keksinyt tätä harrastusta aikaisemmin. Ja nimenomaan siis mahdollisimman alkeellisena versiona — ei mitään luksusjahteja ja aurinkokansia, vaan ihan rehellistä köysien kiskomista ja mielellään oman pissan käsipumpulla pöntöstä alas pumppaamista.

(Toki hyvän GT:n tai roseeta voi nauttia todistetusti myös purjeveneen kannella, ei sillä.)

AfterlightImage 8AfterlightImage 10

Vaikka viikon päätteeksi kaikki vaatteeni haisivat lievästi ummehtuneilta ja maa keikkui jalkojeni alla monta päivää maihin astumisen jälkeen, olisin helposti voinut olla vaikka viikon lisää. Luonnossa ja merellä seikkaillessa pysyy kaikista parhaiten arkielämän huolet loitolla.

Luonnonsatamat oli ehdottomia lemppareita, eli ne kerrat kun pistettiin botski parkkiin johonkin mahdollisimman alkeelliselle saarelle. Esim. upea, turkoosinvärinen Finnhamn oli ruuhkaisin ikinä mutta silti aika ihana, koska parkkeerattiin luonnonkallioiden eteen.

Saariston Stureplan eli Sandhamn oli sitten taas toisen ääripään kokemus kaikkine kauppoineen ja ravintoloineen. Voin kuvitella miten hyviä bileitä Sandhamnissa on kesäviikonloppuisin! Sinne pääsee myös Tukholman keskustasta saaristolautalla, mikäli joku kaipaa pientä viikonloppu-getawayta tai purjehduslarppausta.

Mikä siinä muuten on, että tekee mieli hankkia itselleen satamakaupoista joku ihan överi purjehtija-vaatekerta, vaikkei edes omista purjevenettä?

AfterlightImage 9

Tuulen suunnat ja purjeiden hiisaamisen ajoittaminen niiden mukaisesti on mulle edelleen pienoinen mysteeri. Noin niinkun muuten väittäisin olevani nyt pesunkestävä seilori! Lisää juttua tästä purjehdusäventyyristä uusimmassa Ei saa peittää -jaksossa, jossa puidaan mm. ruotsalaista purjehdusmuotia ja pieni horror-tarina siitä, miten koko reissu alkoi.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s