Tässä sitä mennään taas. Fullt ös kuten ruotsalaiset sanovat, kaasu pohjassa jouluun asti!
Sain tällä viikolla kaksi uutta työkaveria, jotka aloittivat meidän back office -jengissä. Kahden uuden päivittäin toimistolla pyörivän kollegan saaminen nosti meidän toimiston energiatasoa ihan silminnähden! Toki jo pelkkä syksyn alkaminen vaikutti piristävästi, mutta ihan erityisesti ne uudet työkaverit. Näin jälkikäteen ajateltuna huomaa, että sitä oli ehtinyt tulla yllättävän — ehkä liiankin — mukavaksi niiden saman viiden naaman seurassa.
Vaihtelu virkistää, tiedättehän.
Toinen uusista kollegoista aloitti työparinani myynnissä, eli meidän kahden harteilla lepää tästedes mielenkiintoisten toimeksiantojen löytäminen koko konsulttiporukalle. Ihanaa saada taistelupari, jonka kanssa persoonallisuudet ja työtavat klikkaavat niin hyvin, että saamme toisistamme energiaa! Olimme esimerkiksi tänään ensimmäistä kertaa kahdestaan tapaamisessa, jossa oli aistittavissa sellainen mimmienergia että huhhuh. Värväsimme heti oitis ensimmäisen puhujan women in tech -tapahtumaamme, jonka keksimme lennosta 15 min ennen kyseistä möteä.
Tässä sitä taas nähdään, että mikään ei ole tärkeämpää kuin ympäröidä itsensä tyypeillä, joilta saa energiaa ja inspiraatiota yrittää itsekin himpun verran enemmän.
Tuntuu melkein kuin olisin herännyt jostain koomasta. “Vanhatkin” työkaverini ovat valtavan ihania ja todellisia tekijätyyppejä, mutta yleiseltä energiatasoltaan ja työtavoiltaan kuitenkin hyvin erilaisia kuin minä. Havahduin siihen, miten sitä välillä helposti mukautuu ympäristöönsä ja rauhoittuu itsekin, jos toiset ovat rauhallisempia luonteeltaan. Hukkaa ehkä vähän sen oman juttunsa, jopa.
Nyt tuntuu siltä, että olen löytänyt taas yhteyden siihen Loviisan, joka menee ja tekee sata lasissa. Olen toki ollut sitä aina vapaa-ajalla (vähän liikaakin), mutta töiden osalta se puoli on ollut viimekuukaudet enemmän tai vähemmän hukassa.
Kippis alkavalle syksylle ja uusille tuulille. Let’s do this!
