Minulle korona-ajan runsas kotoilu on tehnyt erittäin hyvää. Kaltaiselleni fomoilijalle on ollut kauan kaivattua palautumista viettää iltoja ja viikonloppuja vailla mitään suunnitelmia, kun tietää, ettei kukaan muukaan tee mitään. Niin surulliselta kuin se kuulostaakin, tavallisesti minun olisi todella vaikeaa antaa viikonlopun vain “valua hukkaan” tekemättä mitään kovin tähdellistä.
“Moi, mun nimi on Loviisa ja olen vapaa-ajan suorittaja.”
Nyt viikonpäivät ja viikonloput sulautuvat yhdeksi puuroksi – and I love it!
Olen pelannut Simsiä useita tunteja (poikaystävän PC:llä – onneksi oma läppärini ei jaksa pyörittää mitään pelejä, koska en varmastikaan pystyisi hillitsemään itseäni).
Olen leiponut kahdesti pannukakkua.
Olen katsonut Tiger Kingin kahdessa päivässä.
Olen käynyt lounaslenkillä tavallista useammin.
Olen myös ollut kokonaan poistumatta kodistani pariin vuorokauteen, mitä ei ole tapahtunut varmaan… no, vuosiin.
Olen yksinkertaisesti nauttinut aivan suunnattomasti siitä, että minun ei tarvitse “ottaa kaikkea irti” vapaa-ajasta ja miettiä, mihin trendikkääseen ravintolaan tai taidenäyttelyyn menisin seuraavaksi.
Minun on jo pitkään pitänyt käydä Fotografiskassa, Södermalmin second hand -kierroksella, Hellasgårdenin avantosaunalla, keikoilla, siinä ja tuossa kuppilassa, Kuninkaanlinnassa, valtiopäivien kierroksella ja spa-päivää viettämässä Centralbadetissa. Ihana Tukholma, aina olisi huikeita kulttuurielämyksiä tarjolla!
Vaikka olen mielestäni pre-corona-arjessakin suhteellisen kohtuullinen ihminen, myös minä teen joskus asioita niiden tekemisen vuoksi. En aina jaksa lähteä lauantai-iltana ystävälle dinnerille, mutta pakotan itseni siihen tai vähintäänkin tunnen pienen pistoksen sydämessäni, jos kieltäydyn.
Juuri nyt olen vapaa kaikista näistä itse luomistani velvoitteista.
Jos nyt jotain hyvää.
