Harrastuksena retkeily – paluu perusasioiden äärelle

Luonto ja jokamiehenoikeudet! Siinäpä kaksi maailmankaikkeuden ehkä parasta asiaa.

Meillä Pohjoismaissa on aivan käsittämätön etuoikeus saada elää puhtaan, vehreän ja kaikkien tasapuolisessa käytössä olevan metsän ympäröimänä. En tiedä mitään terapeuttisempaa kuin pakata rinkka ja lähteä metsään, jossa kaupunkiarki kaikkoaa ja ajatukset pyörivät elämän perustavanlaatuisten kysymysten ympärillä.

Minkä reitin valitsemme? Suon läpi vai kierto? Olemmekohan menossa oikeaan suuntaan? Miten kuivatan märät sukat? Mitä lounaaksi? Mihin teltta? Miten pysyn lämpimänä? Kuka huolehtii nuotion sammumisesta?

Päädyin partioharrastuksen pariin kolmannella luokalla sattumalta parhaiden kavereideni innostamana. Myöhemmin siitä tuli henkireikä ja luonteeni tasapainottaja. Lukioaikoina saatoin bilettää villisti yhden viikonlopun ja lähteä seuraavana viikonloppuna metsään vetämään oman partioryhmäni reissua.

Tänä päivänä kiitän partiota paitsi hyödyllisten retkitaitojen opettamisesta myös monesta muusta asiasta: johtamistaidoista, sitkeydestä, luottamuksesta, ystävyydestä, periksiantamattomuudesta. Yksi asia nousee ehkä ylitse muiden: minulla on aina viestin päässä ystäviä, joiden tiedän lähtevän kanssani vaeltamaan, melomaan, kiipeilemään tai mitä ikinä keksinkään. Erityisesti tämä tuntuu olevan etuoikeus moneen ei-partiolaiseen ystävään verrattuna – kaikkien lähipiiristä ei löydy erätaitoista, aina seikkailuun valmista porukkaa.

Onneksi eräjormailun aloittaminen ei ole koskaan liian myöhäistä! Retkeilyn voi aloittaa  vaikka yhden yön telttareissulla lähimetsään.

Metsä lievittää stressiä

Luonnon stressiä lievittävästä ominaisuudesta puhutaan paljon, eikä suotta. Itse luulen, että se kulminoituu oikeastaan siihen, että retkeillessä joutuu koko ajan tekemään fyysistä työtä ja keskittymään sataprosenttisesti jokaikiseen askareeseen. Painava rinkka selkään, painava rinkka pois selästä, ruoat esiin, trangia kokoon, ruoka tulille, kiehisten vuolemista, puiden hakkaamista, nuotion vahtimista, telttapaikan etsimistä, teltan pystyttämistä… Pienetkin tehtävät ovat sen verran vaivalloisempia metsässä (esim. vessareissu keskellä yötä), että niiden tekeminen vaatii kaiken huomiosi.

Olen ollut viikon vaellusreissuilla Lapissa, enkä muista keskustelleeni vaelluskavereideni kanssa juurikaan kenenkään töistä tai opinnoista viikon aikana. Siksi niitä ei tule itsekään liiemmin ajateltua. Keskustelunaiheet pyörivät lähinnä selviytymisen kannalta olennaisten asioiden ympärillä, ja juuri tästä muodostuu itselleni se palauttava vaikutus: tulee suunnattua koko aivokapasiteetti elämän yksinkertaisiin perusasioihin. Ja ne perusasiat on aika kivoja.

Nuoruudessa harrastin partiota viikoittain, nykyään kyseessä on enemmän elämäntapa ja mindset. Tukholmassa asuessani kuukausittaiset reissut tai leirit ovat väistämättä jääneet vähemmälle, mutta olen sen sijaan panostanut kerran vuodessa isompiin retkiin. Usein se on ollut pääsiäisvaellus Lappiin sekä tietysti kesäinen Jukolan viesti, tänä vuonna oli tarkoitus lähteä kesäkuussa viikoksi Huippuvuorille. Valitettavasti koronatilanteesta johtuen tämäkin reissu lykkääntyy vuodella, mutta Huippuvuoret 2021 here we come!

Viime aikoina kaipuu metsään on kasvanut. Aistin, että menen ikään kuin epätasapainoon, jos kuluu liian pitkä aika ilman luonnon palauttavaa vaikutusta. Joskus sen tarpeen voi kuitata pitkällä juoksulenkillä tai kävelyllä lähimetsässä, toisinaan tarvitaan järeämpiä toimenpiteitä. Kuten viime viikonloppuna.

Lähdimme spontaanisti poikaystäväni kanssa yhden yön vaellukselle läheiseen kansallispuistoon. Tämä oli mahdollista siksi, että olin pikku hiljaa hamstrannut meille retkeilytarvikkeita – omani kun ovat suurimmaksi osaksi Tampereella vanhempieni varastossa. Syksyllä ostin meille kummallekin uudet makuupussit, ja joululahjaksi sain hartaasti toivomani retkikeittimen.

Tyrestan kansallispuisto on lähellä (1h Tukholman keskustasta) ja aivan täydellinen kohde viikonloppuvaellukselle. Uskallankin väittää, että asuit sitten missä päin Suomea tai Ruotsia tahansa, aina löytyy suhteellisen läheltä jokin luonnonpuisto tai retkeilyalue. Silti luulen, ettei monikaan hyödynnä tätä mahdollisuutta.

Retkeily on ilmaista (paitsi varusteet, mutta niitäkin voi lainata), hauskaa, kaunista, ihanaa ja kaiken lisäksi hyvää treeniä. Vaikeusasteenkin voi päättää ihan itse.

Menkää siis metsään, ihmiset. ❤

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s