Reissuelämää

Heräsin tänään Värtahamnenin satamassa kuudelta aamulla ikkunattomassa hytissäni kolmen ison matkalaukun kanssa. Kuukauden Suomi-loma on ohi ja kesä jatkuu Tukholmassa. Vaikka olen jo neljättä viikkoa lomalla, tuntuu, etten ole nukkunut viimeiseen pariin viikkoon – reissuelämä tekee levottomaksi.

Tähän väliin täytyy myös ihmetellä Ruotsinlaivojen tragikoomista tunnelmaa. Kelluva hotelli on joillekin arjen eskapismia parhaimmillaan, ja what happens in Ruotsinlaiva stays in Ruotsinlaiva. Kolmelta yöllä hyttikäytävälläni oli käynnissä sellainen hulabaloo, että unettomuus ei edes haitannut, kun kuuntelin draamaa korva tarkkana. En koskaan lakkaa ihmettelemästä ihmisiä!

Summer2020

Suomi-loma oli kaiken kaikkiaan mukava: ehdin viettää aikaa ihan vaan itseni ja monen läheisen kanssa. Reissuun liittyi toisaalta paljon ristiriitaisiakin fiiliksiä koronatilanteen vuoksi. Eniten itseäni harmittaa myrkyllinen asenneilmapiiri. En jaksa enää yhtäkään keskustelua, joiden tavoitteena on lietsoa oikein-väärin -väittelyä. Mielestäni on käsittämätöntä, miten jotkut saavat ihmeellistä mielihyvää asiasta, joka on kaiken kaikkiaan hyvin traaginen.

Onneksi minulla kuitenkin oli mahdollisuus viettää näinkin pitkä aika Suomessa. Kuka tietää, miten maailma makaa taas syksyllä. Ehkä seuraava mahdollisuus moikata läheisiä on vasta jouluna – jos silloinkaan!

AfterlightImage 69

Nyt pakkaan laukkuni uudelleen ja suuntaan saaristoon. Ei haittaa yhtään paeta tätä vallitsevaa muuttokaaosta. Ciao! ❤

VLOGI: Joogaretriitti Tukholman saaristossa

Noniin, seuraa jotakin mitä en ihan heti itsekään usko sanovani: olin joogaretriitillä!

Filosofiani mukaan elämässä kannattaa aina olla avoin uusille kokemuksille, paikoille, harrastuksille, ystäville, työtehtäville, mauille (kunhan ei superällöille!) ja niin edelleen. Spontaani joogaretriitti noudatti siis tätä kaaviota. En näet osaa joogata, mutta eihän sen silti tarvitse estää minua hyppäämästä suoraan syvään päätyyn.

Gällnön saarella vietetyt kolme päivää avasivat silmäni joogan suhteen. Joogan ei tarvitsekaan olla pelkkää tuskallisen kivuliasta venyttelyä (joka tuntuu kestävän pienen ikuisuuden…), vaan se voi olla myös kokonaisvaltaista kehon ja mielen huoltamista. Meditointia, hengitysharjoituksia, luontoa, tunteita, ravitsevaa ruokaa, unelmia, naurua, vaivatonta ja vaivaantunutta hiljaisuutta.

Koska olen nyt kiusallisen innostunut go pro -kameroista, en voinut retriitin digitaalisesta detoxista huolimatta olla kuvaamatta. Ihan vähän vain!