Heräsin tänään Värtahamnenin satamassa kuudelta aamulla ikkunattomassa hytissäni kolmen ison matkalaukun kanssa. Kuukauden Suomi-loma on ohi ja kesä jatkuu Tukholmassa. Vaikka olen jo neljättä viikkoa lomalla, tuntuu, etten ole nukkunut viimeiseen pariin viikkoon – reissuelämä tekee levottomaksi.
Tähän väliin täytyy myös ihmetellä Ruotsinlaivojen tragikoomista tunnelmaa. Kelluva hotelli on joillekin arjen eskapismia parhaimmillaan, ja what happens in Ruotsinlaiva stays in Ruotsinlaiva. Kolmelta yöllä hyttikäytävälläni oli käynnissä sellainen hulabaloo, että unettomuus ei edes haitannut, kun kuuntelin draamaa korva tarkkana. En koskaan lakkaa ihmettelemästä ihmisiä!
Suomi-loma oli kaiken kaikkiaan mukava: ehdin viettää aikaa ihan vaan itseni ja monen läheisen kanssa. Reissuun liittyi toisaalta paljon ristiriitaisiakin fiiliksiä koronatilanteen vuoksi. Eniten itseäni harmittaa myrkyllinen asenneilmapiiri. En jaksa enää yhtäkään keskustelua, joiden tavoitteena on lietsoa oikein-väärin -väittelyä. Mielestäni on käsittämätöntä, miten jotkut saavat ihmeellistä mielihyvää asiasta, joka on kaiken kaikkiaan hyvin traaginen.
Onneksi minulla kuitenkin oli mahdollisuus viettää näinkin pitkä aika Suomessa. Kuka tietää, miten maailma makaa taas syksyllä. Ehkä seuraava mahdollisuus moikata läheisiä on vasta jouluna – jos silloinkaan!
Nyt pakkaan laukkuni uudelleen ja suuntaan saaristoon. Ei haittaa yhtään paeta tätä vallitsevaa muuttokaaosta. Ciao! ❤
