Söderin tyttöjä

AfterlightImage 83

Ystäväni työpaikalla kisailtiin siitä, mikä Tukholman kaupunginosa kukin on sielultaan. Tukholmalaiset (siinä missä helsinkiläiset tai tamperelaisetkin!) osaavat olla erittäin kotiseutu-uskollisia, ja joskus kaupungin eri osat ovat heidän puheissaan yhtä kaukana toisistaan kuin Pohjoisnapa ja Etelämanner.

Söderillä on kyllä kiva käydä viettämässä aikaa, mutta harva Solnan akselilla kasvanut ostaisi sieltä asuntoa.

Årsta ei ole Söderiä, vaan söder om söder eli etelämpänä etelästä. Ei mitään eroa minulle, mutta tukholmalaisille it makes all the difference!

Meillä muualta tulevilla ei ole kotiseuturakkauden taakkaa. Vastamuuttaneena olin totaalinen tabula rasa, minulle puolen tunnin metromatkan päässä sijaitseva Vällingby oli aivan yhtä pätevä asuinalue kuin Hallonbergenin ghetto tai siisti ja rauhallinen Gärdet. Vähitellen opin ystäviä ja kollegoita kuuntelemalla aistimaan eri alueiden viboja ja asenteita (yksi ystäväni dumppasi miehen, joka asui Blackebergissä, koska “ei kai kukaan nyt oikeasti asu Blackebergissä!”), mikä on tietysti ollut äärimmäisen hauskaa. Olen miettinyt, että tämä on varmaan sitä todellista integroitumista, kun oppii tunnistamaan sukupolvelta toiselle siirtyvät hiljaiset (ja ei niin hiljaiset) asenteet.

Omaa asuntoa etsiessä jouduin yllättäen pohtimaan hyvinkin hartaasti sitä, missä haluaisin asua. Toisaalta oli rikkaus, etten ollut lukittautunut mihinkään tiettyyn kaupunginosaan, mutta samalla se tuntui myös äärimmäisen hankalalta olla avoin kaikelle. Mistä sitä edes aloittaisi? Mikä kaupunginosa on eniten minua?

Näin jälkikäteen se tuntuu aivan päivänselvältä, että olen sielultani södertjej, vaikken ollutkaan koskaan haaveillut eteläpuolella asumisesta. Olisin aivan yhtä hyvin voinut jäädä metsien ympäröimään Gärdetiin tai muuttaa trendikkääseen Vasastaniin, mutta olen iloinen, että löysin tieni Södermalmille. Ehkä se oli tuuria, ehkä kohtalon johdatusta, vähintäänkin sattumaa.

Mietin jälkiviisaana, miksi etelän meininki oikeastaan sopii minulle niin hyvin: Söder ei ole tylsä! Minä tahdon asua lähellä elämää, tapahtumia, kulttuuria, luovuutta, erilaisia ihmisiä. Tahdon kuulla hälytysajoneuvojen sireenit ikkunasta ja tuijotella parvekkeeltani ravintoloiden terasseilla aterioivia ihmisiä. I lllove it!

Ja jos minä joskus aion asua suurkaupungin keskustassa miniyksiössä sadan metrin säteellä vedestä ja metrosta, on sen aika varmasti juuri nyt.

P.S. Ai niin! Olen äärettömän ylpeä Tukholman pohjoispuolella asuvasta ystävästäni. Huolimatta sukupolvien yli ulottuvasta pohjoisen Solna-rakkaudesta hän yllättäen vaihtoi kantaansa ja myönsi, että on sielultaan sittenkin enemmän eteläpuolen tyttöjä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s