Työ on ilo

Syyskuussa tulee täyteen kaksi vuotta siitä, kun alotin maisteriopintojen jälkeen elämäni ensimmäisessä vakituisessa työssä. Yay, skål på den saken!

Kun katson taaksepäin näitä kahta kulunutta vuotta, tunnen, että olen kehittynyt harppauksittain ihmisenä, kollegana ja johtajana. Ja toisaalta kutkuttaa sanoa, että niin paljon on vielä edessä.

Aluksi suurin kehitysaskel oli tietysti kielellinen. Yritykseni otti riskin palkatessaan hyvin varhaisessa vaiheessa niin bisneskriittiseen rooliin jonkun, jolle päivittäinen ruotsin kielen käyttäminen tuotti melko suuria hankaluuksia. Toisaalta olen nyt itse rekrytointipöydän toisella puolella huomannut, miten suuri merkitys potentiaalilla ja oikeanlaisilla arvoilla on. Kieli oli siinä rytäkässä ikään kuin sivuseikka, vaikka se hidastaakin asioiden syvällistä sisäistämistä.

Ensimmäinen vuosi oli todella työläs. Kuinka työläs, sen tajusin vasta jälkikäteen. Yhä edelleen silmäni kostuvat, kun kerron alkuaikojen fiiliksistä jollekin (no kidding, purskahdin ihan kunnon itkuun viimeksi pari kuukautta sitten palaverissa!). Vaikka ihmiset ja ihmisyydelle rakentuva yrityskulttuuri olivat minua kohtaan niin lempeitä kuin vain voi olla, oli jatkuva epämukavuusalueella rämpiminen henkisesti raskasta. Joka perjantai, kun istuin kollegaani vastapäätä minun hyvinvointiini keskittyvällä aamiaisellamme, nieleskelin itkua miten menee –kysymyksen kohdalla.

Kamppailin suuresti kielellisestä epävarmuudesta juontuvan huonommuuden ja riittämättömyyden tunteen kanssa, ja se vaikutti aivan kaikkeen työpanoksessani. Vasta kun saavutin riittävän itsevarmuuden ruotsin suhteen, pystyin keskittymään ihmissuhteiden vivahteisiin. Ja sitä minun työni on: luottamuksen herättämistä ihmisissä.

Kielellisestä keskeneräisyydestä huolimatta olen saanut alusta alken kantaa suuren vastuun – niin suuren, kuin itse haluan. Ja luulen, että juuri luottamus on kannatellut minua. Haasteista huolimatta työni on aina tuntunut merkityksekkäältä, koska koen näkemyksilläni olevan aidosti merkitystä. Koen minulla olevan merkitystä organisaatiomme kehittymisen, kulttuurin ja kollegoideni hyvinvoinnin kannalta. Saan toteuttaa villeimpiä visioitani, koska filosofiamme mukaan kaikille uusille ideoille pitää ensin sanoa kyllä.

Sanon sen uudestaan: Luottamus on kaiken, siis aivan kaiken keskiössä. Ja siksi myös taitava rekrytointi on kaiken keskiössä.

Vastavalmistuneena imin itseeni kuin pesusieni jokaisen ajatuksen, joka minulle tarjottiin, ja onneksi ne ajatukset olivat arvomaailmaltaan hyviä (koska niitäkin firmoja on, joissa ne eivät ole). Nyt näen sävyerot paremmin, ja se jos vasta rikastuttaa omaa tekemistä. Katseeni on avautunut uudella tavalla johtamiselle, bisneksen kehittämiselle, ihmisten motivoimiselle, palautteelle, yrityskulttuurin ja asiakastyölle.

Tuntuu todella hyvältä olla vihdoin melko lähellä sitä omaa mukavuusaluetta, hipoa sen rajaa. Olla tukipilari muille, tuntea olonsa mukavaksi tehtävässään ja jakaa omaa osaamistaan eteenpäin. Olen edelleenkin suurimman osan päivästä epämukavuusalueellani, mutta nyt pelkkä työpaikan kynnyksen ylittäminen ei sentään tunnu kohtuuttoman suurelta ponnistelulta. (Pari vuotta sitten mietin ihan oikeasti jo edellisenä iltana, että milläköhän sanoilla tervehtisin seuraavana aamuna kollegoita…)

Tärkeintä on edelleen tämä: ympäröidä itsensä työkavereilla, joilla on sydän paikallaan.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s