Miten kauan kestää, että oppii sujuvan ruotsin?

Söder

Tämä on yksi ylivoimaisesti eniten kysyttyjä kysymyksiä, joita saimme podcastia tehdessä. Kuinka kauan kestää, että oppii sujuvan ruotsin, kun muuttaa Ruotsiin. Kyllähän minä ymmärrän, että se teitä huolestuttaa! Totuus on kuitenkin se, että eihän siihen — kuteen ei mihinkään muuhunkaan taitoon elämässä — mitään universaalia aikataulua ole.

Sujuva on myös kovin subjektiivinen käsite. Tarkoittaako se sitä, että tulee kielellä arjessa toimeen? Pystyy opiskelemaan tai työskentelemään? Voi käydä syvällisiä keskusteluita tai väittelyitä ruotsiksi?

Omalla kohdallani koen nyt, kolmen Tukholmassa asutun vuoden jälkeen, että puhun erittäin sujuvaa ruotsia. En edelleenkään kirjoita saati puhu täydellisesti, mutta kielitaito ei enää seiso minun ja uusien asioiden tai ihmisten välissä. Tämä kehitys on pitkälti ruotsinkielisen työpaikan mahdollistama, koska aikaisemmat kaksi vuotta käytin pääasiassa englantia päivittäisenä asiointi- ja opiskelukielenä. Kuluneen kesän kynnyksellä oltuani noin 9kk ruotsinkielisessä työpaikassa havahduin siihen, että en enää välttämättä huomannut sitä, että puhuin juuri ruotsia. Aikaisemmin olin siitä äärimmäisen tietoinen 24/7 (trust me!), koska suuntasin kaiken keskittymiseni siihen, miten joku asia sanotaan.

Nyt ruotsin kielestä on tullut minulle kommunikaation väline eikä kaiken huomioni kohde. Ymmärrättekö? Kun ei tarvitse kieli keskellä suuta keskittyä siihen millä kielellä sanoo vaan mitä sanoo. Aivoni eivät enää samalla tavalla rekisteröi sitä, että puhun juuri ruotsia. Siitä on tullut automaattisempaa. Suomessa käydessäni saatan lipsauttaa sekaan ruotsinkielisiä sanoja kuten “va?” tai muita välittömiä reaktiosanoja, koska niistä on tullut luonteva osa päivittäistä kommunikaatiotani.

Älkää huolestuko! Lähes kolme vuotta kuulostaa nyt varmaan aivan tuskastuttavan pitkältä ajalta, joten lohdutettakoon, että puhuin ihan hyvää ruotsia jo parin kuukauden jälkeen. Olinhan myös ollut täällä jo aiemmin vuonna 2012 seitsemän kuukauden ajan, joten kielikorvani muisti asioita sieltäkin. Tulin ymmärretyksi, pystyin asioimaan virastoissa ja käymään päivittäin normaaleita keskusteluita (en tosin meluisissa paikoissa tai isoissa kaveriporukoissa). Se tuntui epämukavalta, mutta usein ihminen itse kokee olevansa huonompi kuin onkaan.

Kielien oppimista edesauttaa niinkin radikaali vinkki kuin hakeudu natiivien seuraan. Harrasta jotain, jossa joudut käyttämään kieltä! Itse menin englanninkielisten opintojen rinnalla mukaan koulun opiskelijabaaritoimintaan, jossa puhuttiin yksinomaan ruotsia. Se oli vaikeaa, kyllä, mutta itselleni paljon luontevampi vaihtoehto kuin vaikkapa ruotsinkurssit.

Minulla on hyvä kielikorva, mutta inhoan kirjoista pänttäämistä. Kirjoitin pitkästä ruotsista M:n. Olen aina ollut suhteellisen huono kieliopissa ja laiska sanakokeissa. Ääntämys on enemmän se mun juttu — viimeksi eilen työkaverini kehui ääntämystäni ja pohti ääneen miksei minulla ole klassista Suomi-aksenttia. Totesimme, että sen täytyy johtua juuri kielikorvasta. Minähän siis ihan täysin apinoin miten ruotsalaiset ääntävät, ja joskus sanavarastooni tarttuu korvakuulolla sellaisia sanoja, joiden kirjoitusasusta tai tarkoituksesta en ole ihan varma. Käytän uusia ilmaisuja sellaisissa konteksteissa, mihin ajattelen niiden kuulemani perusteella sopivan.

Hutejakin tulee. Klassikkoesimerkkinä mainittakoon “håll käften”, joka on erittäin ruma turpa kiinni -tyyppinen ilmaisu. Itse käytin sitä töissä, kun tarkoitukseni oli pikemminkin sanoa, että skarppaa vähän. Hahah! Vastikään käytin ilmaisua “men kära nån”joka mielestäni kuulostaa sellaiselta “voi rakas”, mutta joka on ehkä enemmän sellainen alentava “voi rakas etkö sä nyt tätäkään hiffaa…”Tällaisia mokia on kuitenkin turha pelätä — ne  on hauskoja ja kuuluu asiaan.

Kielipuolelle annetaan paljon anteeksi!

 

Intohimoprojekti nimeltä ESP

Image from iOS (7)

Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Niin myös Ei saa peittää -podcast!

(Ainakin tältä erää.)

Me puhutaan töissä paljon intohimoprojekteista. Siis niistä, joita tehdään vapaa-ajalla rakkaudesta lajiin, mutta jotka yleensä tuovat uusia ideoita ja iloa myös päivätyöhön.

Yksi rakensi laserprintterin ja koodasi verkkokaupan, jossa voi itse suunnitella ja tilata lasinalusia. Toinen tekee musiikkia ja julkaisi vastikään kokonaisen omakustanne-albumin. Kolmas vetää kirjakerhoa ja neljäs treenaa triathlonille.

Ei saa peittää on ollut mulle aina ennen kaikkea intohimoprojekti. On tietysti ollut äärimmäisen siistiä huomata, että se kiinnostaa ja inspiroi myös muita. Olemme mm. ylittäneet Hesarin uutiskynnyksen, päässeet mukaan SVT:n kesäsarjaan ja vierailleet Nonsense-podissa.

Parasta on kaikki kuulijoilta tulleet viestit Instagramissa — ne viestittelyt ovat olleet aivan ehdoton voimavara meille kummallekin. Vahvistus siitä, että siellä luureissa on muitakin samojen asioiden äärellä. Että me todella ollaan osuttu johonkin kiinnostavaan.

Kuitenkin, olen tehnyt tätä aina ennen kaikkea itselleni. Siksi, että saan siitä energiaa ja minusta on kivaa suunnitella, puhua, leikata, äänittää, kirjoittaa ja markkinoida. Ja että on saanut tehdä sitä yhdessä Marleenan kanssa!

Joku kyseli, että miten podcastia tai blogia jaksaa ylläpitää, jos ei saa kuulijoita/lukijoita. Mun vastaus on, että kysy itseltäsi tämä: nauttisitko sen tekemisestä vaikka tietäisit, ettei kukaan koskaan kuuntele tai lue?

Jos kyllä, there’s your answer. Tee asioita, koska rakastat tehdä niitä.

Kiitos te. ❤

Podcast-tekijän opas

promophotowhite (1)

Kuten niin moni muu asia elämässä, podcastin tekeminen on learning by doing -hommaa. Jahka idea, kohderyhmä ja laadukkaat laitteet ovat kunnossa, tärkeintä on aloittaa ja sietää epätäydellisyyttä. Spoiler alerttina voin kertoa, että myöhemmin niitä ensimmäisiä jaksoja kuunnellessa tekee mieli ehkä vähän irvistää. Mutta ei hätää, se on osa oppimisprosessia!

Tässä parhaat vinkit, jotka ovat tarttuneet mukaan Ei saa peittää -podcastia tehdessä:

Huolellinen konsepti. Ellet ole henkilöhahmona niin kiinnostava, että jo pelkästään hengittämisesi kiinnostaa ihmisiä, tarvitset hyvän aiheen. Se tulee myös konseptoida hyvin: Mikä on podcastin idea (tiivistä se yhteen lauseeseen)? Ketkä ovat kohderyhmä (et voi vastata kaikki)? Onko lähestymiskulma viihde- vai asiapitoinen? Haastattelusarja vai kahden vakituisen juontajan dynamiikkaan perustuva keskustelupodi?

ESP:n aihe oli alusta alkaen kirkas, ja ydinviesti on vahva tänäkin päivänä: Minkälaista on suomalaisen maahanmuuttajan elämä Ruotsissa 2010-luvulla? Satuimme sopivasti ns. blue ocean -strategian mukaiselle markkinalle, jossa ei ollut muita. Ruotsi ja ruotsalaisuus taas on aina kiinnostanut suomalaisia, joten siinä missä emme ole henkilöhahmoina kovin kiinnostavia, aihe itsessään on. Vaikka lähestymiskulma on humoristinen, aihe kytkeytyy myös historiallisesti merkittävään kontekstiin (suomalaisten suurilukuinen maahanmuutto juuri Ruotsiin) sekä yhteiskunnalliseen maahanmuutto-teemaan: kieliongelmat, ulkopuolisuuden tunne, stereotypiat, syrjintä.

Valmistele — myös jakso tarvitsee aiheen. Etenkin keskustelupodissa on tärkeää, että jokaisella jaksolla on oma teemansa. Vaikka juttu välillä eksyisi väärille raiteille, jakson läpi kantava teema auttaa rajaamaan keskustelua ja myöhemmin helpottaa otsikointia ja jaksokuvan valintaa. Suunnittele siis jakson runko edes pääpiirteittäin etukäteen. Ja mikäli et ole kiinnostava hahmo, ketään ei kiinnosta pitkät “mitä sulle nyt kuuluu” -lätinät alussa. Mene siis suht suoraan asiaan!

Kuuntele aktiivisesti. Mikäli teet podia jonkun kanssa, omaa vastaustasi tärkeämpää on kuunnella, mitä toinen oikeasti sanoo. Jos oikein hyvin käy, reagoit siihen osuvasti kuten tavallisessakin keskustelussa. Näin sitä kuuluisaa huumoria myös syntyy! ESP:n alkuaikoina keskityimme välillä liikaa siihen omaan seuraavaan “repliikkiin”, ja moni mielenkiintoisenakin alkanut keskustelu tyrehtyi nopeasti.

Jaksojen ajankohtaisuus. Joskus jaksoja tulee nauhoitettua useampi kerralla, minkä seurauksena ajankohtaisuus kärsii. Nauhoittaessasi ajankohtaiselta tuntuva asia (esim. MM-kultajuhlat, haha) ei välttämättä ole sitä enää 3 viikon päästä. Ideaalitilanne onkin se, jos podcastia voi tehdä viikoittain, jolloin voi tarttua ajankohtaisiin ilmiöihin ja puheenaiheisiin. Suosi kuitenkin myös tiettyä ajattomuutta — mieti kestääkö päivämäärät, tapahtumat tai kuulumiset aikaa vielä vuoden päästä?

Jatkuvuus. Kuulijat luottavat siihen, että podcastisi ilmestyy luvattuna päivänä. Säännöllinen julkaisutahti kasvattaa vähitellen tunnettuutta ja kerryttää kuulijoita. Myös podin sisäisten konseptien toistuvuus jaksosta toiseen luo tuttuutta ja jotain, mitä kuulija osaa odottaa: integraatiolevel, faktanurkka, väli-vitsi, you name it…

Musiikki jaksottaa. Tämä on varmasti mielipidekysymys, mutta itse rakastan rytmittää aiheesta toiseen siirtymistä ja luoda tunnelmaa musiikilla. Myös tunnistettava alku- ja loppujinkku luo jonkinsortin “tuttua ja turvallista” -vibaa. Me olemme käyttäneet Filmstron musapankkia, ja sieltä on löytynyt ihan ok kivoja biisejä.

Vuorovaikutus. Tämä ei liene pakollista, mutta varmasti sitouttaa kuulijoita. Me olemme pyrkineet olemaan helposti lähestyttäviä ja käymään aktiivista keskustelua Instagramissa, kuuntelemaan toiveita ja ottamaan vastaan palautetta. Vähitellen kuulijasi myös kiintyvät tekijöihin, ja kuuntelevat podiasi aiheen lisäksi myös sinun takiasi. Tätä edesauttaa huomattavasti, jos olet tavoitettavissa.

+ Tee sitä ennen kaikkea itsellesi! Jos teet mitä tahansa rakkaudesta lajiin, motivaatiosi ei ole riippuvainen siitä, saatko paljon kuulijoita vai et. Ulkoinen motivaatio (raha, julkisuus, kuulijat, lukijat) on lyhytkestoista ja paistaa läpi. Itse pidin tätä blogia kolme vuotta vain itselleni, yksityisenä.

There, I said it!

Muutamia muita henkkoht. vinkkejäni on, että heiluta saksia leikkauspöydällä juuri sopivasti (hauskat änkytykset voi jättää, mutta pitkiä sisällöttömiä jaaritteluja ei!), panosta otsikointiin ja kuvaukseen, panosta podin aloitukseen (onko se klippi keskeltä podia? alkujinkku? tervehdykset?), piristä jaksoja joskus ulkopuolisilla äänillä (nauhota vaikka puhelimella pätkiä) ja ennen kaikkea, HA KUL!