Kun ruokapöytä tuli taloon

IMG_6061

Tiedättekö sen hetken, kun koti alkaa tuntua kodilta?

Minulle se hetki oli se, kun ruokapöytä tuli taloon. Ja kyllä, tässä tapauksessa nimenomaan Artekin ruokapöytä.

Olen melko spontaani ihminen. Kun siihen yhdistetään vähäinen kiinnostus sisustamiseen, tuloksena voi olla melkein mitä tahansa. Vaikeusastetta lisää vielä sekin, että kyseessä on erittäin pieni yksiö, jonne tulisi mahtua kaikki mukavaan elämiseen tarvittava ilman, että kokonaisvaikutelma on ahdas.

Noniin siis, se ruokapöytä! Olin etsinyt pitkään mieluista ruoka-/työpöytää, joka olisi kivan näköinen, mielellään pyöreä, mutta ei liian iso. Ette arvaakaan, miten suuria pienimmätkin pyöreät ruokapöydät ovat! Vaikutti ihan mahdottomalta hommalta löytää pöytää, jonka halkaisija on vähemmän kuin 100cm, mutta enemmän kuin parvekepöytien 60cm.

Eräänä epätoivoisena sunnuntaina otin breikin pöytäjahdista ja osallistuin veljenpoikani kastetilaisuuteen (etänä: Teamsin kautta sain eturivin paikat). Pienokaisen nimeksi julistettiin Alvar, ja siitäkös minä innostuin. Alvar niinkuin Alvar Aalto! Suomalaista designia! Miten ihana nimi, miksen minä keksinyt arvata sitä!

Kertasin poikaystävälleni Alvar Aallon elämää ja saavutuksia koko loppupäivän suu vaahdossa. Illalla olimme juuri lähdössä Ikeaan hakemaan väliaikaista “ihansamajotain”-pöytää, kunnes Blocketin ilmoitusvahtini kilahti:

Säljes Alvar Aalto Artek bord 9b – precis som ny!

Olen ilmeisen taikauskoinen, koska sillä sekunnilla ymmärsin, että tässä se nyt on: täydellinen ruokapöytä, jonka myyjä asuu vieläpä ihan naapurissa. Kestävä, ajaton, suomalainen. Samalla sekunnilla myös ruokapöytäbudjettini tietysti triplaantui. Päätin kuitenkin yolotella menemään, koska olihan veljenpoikani juuri paria tuntia aiemmin saanut saman nimen kuin pöydän suunnittelijalla. Meant to be! 

Pöytä on pieni, mutta tarpeeksi suuri – ja ennen kaikkea sillä on tarina.