Operation thesis – pt. 2

Processed with VSCO with t1 preset

So far my master thesis project has been quite a rollercoaster. As predicted, the direction has changed – and will continue to change – many times along the way.

Normally I enjoy uncertainty and being spontaneous, but in this type of academic project I struggle with unfinished thoughts and imperfect reasoning. Learning how to deal with extreme uncertainty and being ready to kill one’s darlings is crucial though, especially for someone as impatient as me. I have also had to accept, that the process is definitely not linear – no matter how much I try to do things in the “right order”.

Luckily I have identified a few good ways to keep myself sane on track:

  1. Write something every day. Anything. Even if you would delete it later!
  2. Work on something else if you get stuck with one part. Hence the non-linearity.
  3. Either go for a run or sleep on it. Or preferably both.

Yayy! Only 2 more months and it’s DONE!

Ajanhallinnasta

Processed with VSCO with t1 preset

Tiedätte varmaan sen fiiliksen, kun uusi kurssi alkaa ja lupaat pyhästi itsellesi, että “tällä kertaa mä oon ekstra-skarppi ja luen kaiken kurssikirjallisuuden ajoissa ja aloitan sen projektinkin väsäämisen heti ekalla viikolla”. Uusi kurssi, uusi alku, uusi minä ja niin edelleen. Itse syyllistäydyn mitä suurimmassa määrin tällaiseen lievään itsepetokseen, sillä useimmiten päädyn silti kursimaan kurssityötä kasaan ihan vikana mahdollisena iltana täydellisen epätoivon partaalla. Itseasiassa olen ehkä vähän kuuluisakin siitä, kuinka täsmällisesti palautan tehtävät – kuuliaisesti klo 23:59!

Tälle ilmiölle löytyy varmasti useita selittäjiä, ja kuluneen syksyn aikana olen pohtinut niitä ihan erityisellä hartaudella. Omalla kohdallani luulen tässä olevan ennen kaikkea kyse tavasta, jota en jostain syystä ole tarpeeksi motivoitunut muuttamaan.

Tiedän noin teoriassa hyvän ajanhallinnan olevan ihan mukava väline ylimääräisen stressin välttämisessä, mutta käytännön tasolla en ole silti valmis kunnostautumaan siinä tarpeeksi. Pakkaa sekoittaa myös mun vähän turhan intohimoinen suhde mielenkiintoisiin kursseihin, joita mulla on tapana haalia ihan liikaa suhteessa suosituksiin. Kun saavun koulupäivän jäljiltä kotiin, en jaksakaan enää perehtyä raskassoutuiseen tieteelliseen artikkeliin tai kouluprojektiin, jos ei ole ihanihan pakko. Ja useinhan ei ole, koska se ihanihan pakko koittaa vasta vikana iltana tai tenttiviikon kynnyksellä. Tadaa – oravanpyörä on valmis!

Tässä ilmiössä on pohjimmiltaan kyse juuri samanlaisesta itsepetoksesta kuin uudenvuodenlupauksissa. On ihan höpöhöpöä tehdä suuruudenhulluja lupauksia täydellisen kuuliaisesta opiskelijaminästä, kun voisi vaikka aloittaa siitä pikkasen aktiivisemmasta kalenterin päivittämisestä ja valita yhden kurssin vähemmän.

Baby steps!

Kaksi viikkoa kouluun on

Kahden viikon päästä kesätyöt loppuu ja viimeinen syksyni KTH:lla starttaa. Täytyy myöntää, että koulunpenkille palaaminen tuntuu suorastaan helpotukselta hektisen kesätyön jälkeen – kunnes istun ekalla tenttiviikolla yötä myöden läppärin ääressä. Veikkaan, että siinä hetkessä muistelen kaiholla vuorostaan duunia.

Lähestyvän syksyn paras juttu on se kutkuttava fiilis, kun arjen kuviot menee uusiksi ja saa aloittaa uuden lukukauden enemmän tai vähemmän “puhtaalta pöydältä”. Näin opiskelijana mun mieli ei noudata mitään virallista kalenterivuotta, vaan elämä pyörii ennemmin lukuvuoden ympärillä. Vuoden vaihtuminen keskellä talvea ei tunnu missään, mutta syyskuun ensimmäisessä sen sijaan on vuodesta toiseen sitä jotain.

20641630_10214179977396446_1072383018_o20641548_10214179978036462_1557123335_o

Muistan aluksi jollain tavalla vierastaneeni ajatusta kesästä Tukholmassa. Mulla oli keväällä hetken aikaa kummallinen fiksaatio siihen, että haluaisin viettää kesän Helsingissä vanhoissa tutuissa ympyröissä.

Mutta miten hyvä juttu olikaan, että sain täältä töitä! Onhan kesäinen Tukholma nyt ihan omaa luokkaansa, huolimatta siitä etten ole ollut todellakaan energisimmilläni duunipäivien päätteeksi. Etenkin viimeisen kuukauden ajan oon kuitenkin päässyt nauttimaan ihanan lämpimistä kesäilloista ja kiireettömistä viikonlopuista, jolloin ohjelmassa on ollut lähinnä venähtäneitä aamuja, puistohengailua ja aamupalamestoja.

Mulla alkaa olla jopa pieni fomo – ehdinkö nyt varmasti tehdä ne kaikki kivat kesäjutut, mistä oon haaveillut?

Second time is a charm

First time I moved to Stockholm right after graduating from high school. I was young and extremely impatient to see what life has to offer, but I was also determined with my plan to continue studies rather quickly after high school. Somehow a “gap year” spent studying in Sweden became my master plan, and I began my studies in Stockholm University. However, I knew all along that I wasn’t going to graduate from SU – I was mainly learning the language and exploring the city while preparing for the entrance examinations of Finnish universities.

Processed with VSCO with f2 preset

A bit over three years in Finland passed by, and last fall I found myself in Stockholm – again. It’s funny, because I honestly never planned that to happen. Even when I applied to my current master’s program, I wasn’t sure if I was going to accept it in case I would get in. I enjoyed my job and already studied in a perfectly nice university.

After being accepted it all slowly came together. My old friends were still living in Stockholm, and the program felt too interesting for not seizing the opportunity. My Swedish skills were still far from perfect. Suddenly it hit me – I knew exactly what I was supposed to do.

And let me tell you: second time is a charm! Not that it was terrible four years ago, but this time everything was so much easier. After only few days I felt like I had been living here for years. I was more ready – I had become more confident and independent. First time was more like an exchange year, whereas now I don’t care to stress about how long I’m going to stay here.

I think the first time left so many things unfinished, that the second move was inevitable.

Räätälöi tutkintosi

Minut tuntevat ovat joskus vitsailleet, että on haaste pysyä kartalla missä opiskelen milloinkin. Vitsi on sinänsä ihan aiheellinen, koska mulla on viimeisen viiden vuoden sisällä ollut opiskelupaikka neljässä eri yliopistossa. Nyt haluankin hieman avata filosofiaani valintojeni taustalla ja rohkaista muitakin räätälöimään tutkinnostaan oman näköisensä, jos se tuntuu vähääkään innostavalta!

Lukion jälkeisenä syksynä 2012 lähdin opiskelemaan digitaalista mediaa Tukholman yliopistoon. Aloitin opinnot ihan tavallisessa kolmivuotisessa kandiohjelmassa, mutta rehellisyyden nimissä en missään vaiheessa tosissani harkinnut lukevani tutkintoa loppuun siellä. Ennen kaikkea lähdin Ruotsiin vähän kuin ennenaikaiseen vaihtoon – oppimaan kieltä, tutustumaan uusiin tyyppeihin ja miettimään tarkemmin tulevaisuuttani. Näin suomalaisessa yliopistojärjestelmässä alusta alkaen etuja esimerkiksi kurssien, sivuaineiden valinnanvapauden ja opiskelijaelämän suhteen, joten keväällä 2013 hain suomalaisiin yliopistoihin ja muutin takaisin Suomeen.

Processed with VSCO with f2 preset

Jyväskylän yliopistossa pääsinkin kehystämään viestinnän pääaineopintoja valitsemalla kiinnostavia sivuaineita. Sain sisällytettyä myös aiemmat digitaalisen median opinnot tutkintoon, joten opintopisteet Tukholmasta eivät suinkaan menneet “hukkaan”. Parin kandivuoden jälkeen aloitin alan duunissa Helsingissä, mutta samalla haudoin jo mielessäni seuraavaa siirtoa opiskelun suhteen. Jostain syystä Jyväskylään palaaminen ei houkutellut, vaan kaipasin jälleen uusia maisemia.

Olin aina pitänyt hyvänä mahdollisuutena, että jatkaisin opintoja maisterivaiheessa ulkomailla. Vertailin useita eri koulutusohjelmia sekä Suomessa että muualla Euroopassa, mutta päädyin hakemaan tosissani vain Tukholman Royal Institute of Technologyyn, tuttavien kesken KTH:lle. Mediajohtamisen maisteriohjelma teknillisessä korkeakoulussa yhdistettynä kauppatieteisiin vaikutti mielenkiintoiselta ja uniikilta yhdistelmältä. En silti ollut hakuvaiheessa lainkaan varma haluanko jatkaa opintojani jo yhden vuoden kokopäiväisen työnteon jälkeen – myös duunissa jatkaminen oli vaihtoehto. Kevään ja kesän aikana päätös kuitenkin hiljalleen vahvistui ja huomasin ehkä vähän omaksikin yllätyksekseni olevani jälleen lähdössä lahden toiselle puolen.

Vaikka olenkin joskus tuskaillut alituista kaupungista ja maasta toiseen muuttamista, on se ennen kaikkea ollut siisti juttu. Siinä missä olen hävinnyt ehkä jonkinlaisessa tuttuuden & turvallisuuden kombossa, olen kuitenkin kasannut aika jännittävän tutkinnon, kartuttanut kielitaitoa, löytänyt uutta perspektiiviä ja tavannut ystäviä ympäri maailman.

Suosittelen siis lämpimästi ajattelemaan myös sen perinteisen suomalaisen koulutusmallin ulkopuolelta ja tutkimaan erilaisia vaihtoehtoja ulkomailta tai kotimaan sisältä. Ei siinä viiden vuoden ohjelman noudattamisessakaan ole mitään vikaa, mutta tietynlainen “yrittäjähenkisyys” opinnoissa voi olla monelle ihan varteenotettava vaihtoehto. Voit kasata oman näköisesi tutkintokokonaisuuden, jota kenelläkään muulla ei ole. Työmarkkinoilla erottautuminen ei varmasti ole kenellekään haitaksi, ja kuten sanottu, usein ne opintojen ohella opittavat asiat ovat jo arvokkaita itsessään.

Etenkin nyt kun oma valmistuminen tältä erää alkaa häämöttää, näen harvinaisen selvästi miten kaikki langat opiskeluvuosilta kietoutuvat yhteen. En oikeastaan edes muista mistä idea Tukholmaan muuttamisesta alunperin kumpusi, mutta selvää on, että kaupunki vei mun sydämen jo silloin ekalla kerralla. Kesti vain jonkin aikaa ennen kuin uskalsin myöntää itselleni sen tosiasian, että meidän on ehkä kohdattava vielä uudelleen!