Operation thesis – pt. 2

Processed with VSCO with t1 preset

So far my master thesis project has been quite a rollercoaster. As predicted, the direction has changed – and will continue to change – many times along the way.

Normally I enjoy uncertainty and being spontaneous, but in this type of academic project I struggle with unfinished thoughts and imperfect reasoning. Learning how to deal with extreme uncertainty and being ready to kill one’s darlings is crucial though, especially for someone as impatient as me. I have also had to accept, that the process is definitely not linear – no matter how much I try to do things in the “right order”.

Luckily I have identified a few good ways to keep myself sane on track:

  1. Write something every day. Anything. Even if you would delete it later!
  2. Work on something else if you get stuck with one part. Hence the non-linearity.
  3. Either go for a run or sleep on it. Or preferably both.

Yayy! Only 2 more months and it’s DONE!

Advertisements

Running on ice

Processed with VSCO with  preset

As we know, this past winter has been surprisingly cold in the entire Europe, at least compared to previous years. Nevertheless, I have been running outside more often than ever before. There was only one very cold week with -10 celsius or so, when I did gym instead.

Oh and btw, I don’t get treadmills at all – why do people like them?! For me the whole point of running is being outside, not in some sweaty room with zero fresh air.

I never thought I would be running on ice in Stockholm in Mid-March, but that’s what I did on Friday. How cool is that! There’s something very liberating in it. Maybe it’s the space that makes me feel so calm? (As a true Finn I really need my personal space, hehe)

Operation thesis – pt. 1

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Tuntuu uskomattomalta, että tätä vuotta on kulunut jo kaksi kuukautta. Enää kolme kuukautta viimeistä opiskelukevättä jäljellä – hullua! Ja vähän pelottavaakin, paljon on meinaan vielä tekemistä.

Otin tähän kevään ensimmäiseen periodiin yrittäjyyskurssin graduprojektin rinnalle, ja vaikka kurssi onkin ollut yksi parhaita kursseja ikinä, on se myös syönyt ehkä liikaa huomiota siltä itse gradulta. Ensi viikosta alkaen pystyn onneksi suuntaamaan kaiken aikani graduun, ja toivottavasti saan kurottua aikataulua vähän kiinni.

Olen suunnitellut ajoittavani haastattelut maaliskuun lopulle. Sitä ennen on kuitenkin vielä painittava teoreettisen viitekehyksen, lopullisten tutkimuskysymysten ja tutkimusmetodien kanssa. Huhtikuun puolessa välissä koittaa odotettu ja toivottavasti ansaittu parin viikon loma Lissabonissa, minkä olis tarkoitus toimia tässä vähän niinkuin motivaattorina.

Tykkään todella siitä, ettei Ruotsissa tehdä gradusta samanlaista ikuisuusprojektia kuin monessa suomalaisyliopistossa on tapana. Projektille varataan se viimeinen 5 kk opinnoista eikä yhtään enempää – given time is enough time!

// It feels incredible – and scary! – that already two months of this year have passed, and my last spring at KTH is about to come to an end soon. There’s still so much to do with the master thesis, and I really need to step up my game this month. Having an additional entrepreneurship course in this period has been super fun, but it has also taken a little resources from thesis writing.

Luckily I’ve booked a two-week holiday in Lisbon in April, which awaits me as a prize for all this!

P.S. Pictures from our little roadtrip to lake Mälaren on a such beautiful winter day. I reeaally don’t understand why are everybody complaining about the weather?

Challenge accepted: Stockholm Marathon

I just signed up for the Stockholm Marathon in June. Yay!

Throughout my life I have been a little extra in coming up with birthday challenges for myself. When I was approaching the age of 18, I challenged myself to read a bunch of very classic books before I became an “adult”. (Haha, little did I know an 18-year-old is far from adult…) I also urged myself to perform at our school’s music festival, which – well, didn’t go so well – was all about daring to do something I love.

As my official 25th birthday challenge I will be running a marathon the day after I have turned 25. Aiming for marathon has also a significant symbolic meaning for me: committing to a goal and working persistently towards it. Although I am an ambitious and usually very determined person, lately I have had trouble focusing my attention on just one, crystal clear goal.

It is good to have multiple plans and projects in case plan A fails, but I also can’t help but wonder – what can I achieve if I align my greatest efforts with what I want to pursue?

I guess we will find out in only 3 months!

Epäonnistumisen pelosta

Processed with VSCO with t1 preset

Olen aina ollut kiinnostunut monesta asiasta. Tämä on kautta aikain näkynyt mm. harrastuksissani (miksen voi olla näyttelijä, pianovirtuoosi, mestarisuunnistaja, taitoluistelija, jalkapalloilija ja crossfit-guru?) ja opiskeluintresseissä (eniten kiinnostaa kaikki). Viestintä oli aikanaan sopivan laaja alavalinta, koska no, sitä tarvitaan joka toimialalla.

Vasta nyt oivalsin, että minulle hyvin tyypillisessä mahdollisimman monen oven auki pitämisessä on kyse myös epäonnistumisen pelosta. En koskaan jätä mitään vain yhden kortin varaan – minulla on usein plan B, C ja D varalla. Epäonnistuminen jossain tavoitteessa on helpompaa, jos kyseessä oli “vain” vaihtoehto muiden joukossa.

Epäonnistuminen on ihan kamalaa. Joskus niin kertakaikkisen kamalaa, että kasvot vääntyvät tahattomaan irvistykseen joka kerta, kun ikävä muisto palaa mieleen. Ja kuitenkin: se on niiiiin tarpeellista ja tärkeää. Oppimiskokemus, joka on osattava käsitellä ja sitten jatkaa eteenpäin aavistuksen valmiimpana ensi kertaa varten.

Silti en voi olla miettimättä. Eikö ole vähän kohtuutonta joutua tuhlaamaan se miljoonan dollarin paikka oppimiskokemukseksi?

Ajanhallinnasta

Processed with VSCO with t1 preset

Tiedätte varmaan sen fiiliksen, kun uusi kurssi alkaa ja lupaat pyhästi itsellesi, että “tällä kertaa mä oon ekstra-skarppi ja luen kaiken kurssikirjallisuuden ajoissa ja aloitan sen projektinkin väsäämisen heti ekalla viikolla”. Uusi kurssi, uusi alku, uusi minä ja niin edelleen. Itse syyllistäydyn mitä suurimmassa määrin tällaiseen lievään itsepetokseen, sillä useimmiten päädyn silti kursimaan kurssityötä kasaan ihan vikana mahdollisena iltana täydellisen epätoivon partaalla. Itseasiassa olen ehkä vähän kuuluisakin siitä, kuinka täsmällisesti palautan tehtävät – kuuliaisesti klo 23:59!

Tälle ilmiölle löytyy varmasti useita selittäjiä, ja kuluneen syksyn aikana olen pohtinut niitä ihan erityisellä hartaudella. Omalla kohdallani luulen tässä olevan ennen kaikkea kyse tavasta, jota en jostain syystä ole tarpeeksi motivoitunut muuttamaan. Tiedän noin teoriassa hyvän ajanhallinnan olevan ihan mukava väline ylimääräisen stressin välttämisessä, mutta käytännön tasolla en ole silti valmis kunnostautumaan siinä tarpeeksi. Pakkaa sekoittaa myös mun vähän turhan intohimoinen suhde mielenkiintoisiin kursseihin, joita mulla on tapana haalia ihan liikaa suhteessa suosituksiin. Kun saavun koulupäivän jäljiltä kotiin, en jaksakaan enää perehtyä raskassoutuiseen tieteelliseen artikkeliin tai kouluprojektiin, jos ei ole ihanihan pakko. Ja useinhan ei ole, koska se ihanihan pakko koittaa vasta vikana iltana tai tenttiviikon kynnyksellä. Tadaa – oravanpyörä on valmis!

Tässä ilmiössä on pohjimmiltaan kyse juuri samanlaisesta itsepetoksesta kuin uudenvuodenlupauksissa. On ihan höpöhöpöä tehdä suuruudenhulluja lupauksia täydellisen kuuliaisesta opiskelijaminästä, kun voisi vaikka aloittaa siitä pikkasen aktiivisemmasta kalenterin päivittämisestä ja valita yhden kurssin vähemmän. Baby steps!

Crayfish party

How do you know the summer has officially come to an end? The season for crayfish parties begins!

Processed with VSCO with t1 presetProcessed with VSCO with t1 preset

Last Friday we drove to an island a little bit outside of Norrtälje to spend the weekend at my friend Michelle’s summer house. Our pre-party group kicked Saturday off with a casual dip to the rather cold sea, after which we spent the whole day preparing the party: food, balloons, decorations, lights, party tents and playlists. Mostly we cooked, even though I have to admit the actual crayfish had only a formal – let’s say a more decorative – role in our serving. Nevertheless, I had completely forgotten how much fun it is to prepare a decent party with proper decorations and effort!

Processed with VSCO with t1 presetProcessed with VSCO with t1 preset

Rest of our friends arrived for dinner in the evening. We ate, drank and sang together, putting our strongest drinking song game on. As the night got darker we moved the party inside to the official party room, where we danced like crazy until 5am. Some time in the morning we even got to witness amazing fireworks right in our “home” harbor, and it indeed wasn’t just another amateur show but a spectacle worthy of thousands of euros at least.

Processed with VSCO with t1 presetProcessed with VSCO with t1 preset

Perfect ending for summer 2017.