Lisbon Love

Our second full day in Lisbon is a rainy one, so we decided to spend the day on thesis work. We almost took our laptops to the technical university close by, but it just feels sooo cold (+14 celsius) that we rather stayed inside, wrapped in blankets and zipping instant coffee.

Turns out that my preparation for this trip is a complete joke: a suitcase full of tiny tops and shorts, when you actually would need warm wool socks, long pants and 3 sweaters.  It’s not even that cold outside, but way colder inside the apartment. I don’t understand how do people manage the winters with cold floors and humid air, without any heaters?! Anyway, I’m not complaining – it’s still pretty and a change of scenery, and we’re on vacation!

Processed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with c1 preset

Yesterday, on the other hand, we had a perfect first day: wandering around the city, finding a couple of cool viewpoint spots, tasting pastel de nata and chilling on a rooftop bar called PARK bar. We even went for a 10k run in the evening, which was a damn good workout considering the hills on which this city is built. I loooove it here, so colorful alleys and rusty romantic buildings.

Just wondering – how did people find all the cool places abroad back in the days without google maps or social media sites?

Best wishes,

Millennial

Advertisements

Operation thesis – pt. 2

Processed with VSCO with t1 preset

So far my master thesis project has been quite a rollercoaster. As predicted, the direction has changed – and will continue to change – many times along the way.

Normally I enjoy uncertainty and being spontaneous, but in this type of academic project I struggle with unfinished thoughts and imperfect reasoning. Learning how to deal with extreme uncertainty and being ready to kill one’s darlings is crucial though, especially for someone as impatient as me. I have also had to accept, that the process is definitely not linear – no matter how much I try to do things in the “right order”.

Luckily I have identified a few good ways to keep myself sane on track:

  1. Write something every day. Anything. Even if you would delete it later!
  2. Work on something else if you get stuck with one part. Hence the non-linearity.
  3. Either go for a run or sleep on it. Or preferably both.

Yayy! Only 2 more months and it’s DONE!

Operation thesis – pt. 1

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Tuntuu uskomattomalta, että tätä vuotta on kulunut jo kaksi kuukautta. Enää kolme kuukautta viimeistä opiskelukevättä jäljellä – hullua! Ja vähän pelottavaakin, paljon on meinaan vielä tekemistä.

Otin tähän kevään ensimmäiseen periodiin yrittäjyyskurssin graduprojektin rinnalle, ja vaikka kurssi onkin ollut yksi parhaita kursseja ikinä, on se myös syönyt ehkä liikaa huomiota siltä itse gradulta. Ensi viikosta alkaen pystyn onneksi suuntaamaan kaiken aikani graduun, ja toivottavasti saan kurottua aikataulua vähän kiinni.

Olen suunnitellut ajoittavani haastattelut maaliskuun lopulle. Sitä ennen on kuitenkin vielä painittava teoreettisen viitekehyksen, lopullisten tutkimuskysymysten ja tutkimusmetodien kanssa. Huhtikuun puolessa välissä koittaa odotettu ja toivottavasti ansaittu parin viikon loma Lissabonissa, minkä olis tarkoitus toimia tässä vähän niinkuin motivaattorina.

Tykkään todella siitä, ettei Ruotsissa tehdä gradusta samanlaista ikuisuusprojektia kuin monessa suomalaisyliopistossa on tapana. Projektille varataan se viimeinen 5 kk opinnoista eikä yhtään enempää – given time is enough time!

// It feels incredible – and scary! – that already two months of this year have passed, and my last spring at KTH is about to come to an end soon. There’s still so much to do with the master thesis, and I really need to step up my game this month. Having an additional entrepreneurship course in this period has been super fun, but it has also taken a little resources from thesis writing.

Luckily I’ve booked a two-week holiday in Lisbon in April, which awaits me as a prize for all this!

P.S. Pictures from our little roadtrip to lake Mälaren on a such beautiful winter day. I reeaally don’t understand why are everybody complaining about the weather?

Ajanhallinnasta

Processed with VSCO with t1 preset

Tiedätte varmaan sen fiiliksen, kun uusi kurssi alkaa ja lupaat pyhästi itsellesi, että “tällä kertaa mä oon ekstra-skarppi ja luen kaiken kurssikirjallisuuden ajoissa ja aloitan sen projektinkin väsäämisen heti ekalla viikolla”. Uusi kurssi, uusi alku, uusi minä ja niin edelleen. Itse syyllistäydyn mitä suurimmassa määrin tällaiseen lievään itsepetokseen, sillä useimmiten päädyn silti kursimaan kurssityötä kasaan ihan vikana mahdollisena iltana täydellisen epätoivon partaalla. Itseasiassa olen ehkä vähän kuuluisakin siitä, kuinka täsmällisesti palautan tehtävät – kuuliaisesti klo 23:59!

Tälle ilmiölle löytyy varmasti useita selittäjiä, ja kuluneen syksyn aikana olen pohtinut niitä ihan erityisellä hartaudella. Omalla kohdallani luulen tässä olevan ennen kaikkea kyse tavasta, jota en jostain syystä ole tarpeeksi motivoitunut muuttamaan. Tiedän noin teoriassa hyvän ajanhallinnan olevan ihan mukava väline ylimääräisen stressin välttämisessä, mutta käytännön tasolla en ole silti valmis kunnostautumaan siinä tarpeeksi. Pakkaa sekoittaa myös mun vähän turhan intohimoinen suhde mielenkiintoisiin kursseihin, joita mulla on tapana haalia ihan liikaa suhteessa suosituksiin. Kun saavun koulupäivän jäljiltä kotiin, en jaksakaan enää perehtyä raskassoutuiseen tieteelliseen artikkeliin tai kouluprojektiin, jos ei ole ihanihan pakko. Ja useinhan ei ole, koska se ihanihan pakko koittaa vasta vikana iltana tai tenttiviikon kynnyksellä. Tadaa – oravanpyörä on valmis!

Tässä ilmiössä on pohjimmiltaan kyse juuri samanlaisesta itsepetoksesta kuin uudenvuodenlupauksissa. On ihan höpöhöpöä tehdä suuruudenhulluja lupauksia täydellisen kuuliaisesta opiskelijaminästä, kun voisi vaikka aloittaa siitä pikkasen aktiivisemmasta kalenterin päivittämisestä ja valita yhden kurssin vähemmän. Baby steps!

Kaksi viikkoa kouluun on

Kahden viikon päästä kesätyöt loppuu ja viimeinen syksyni KTH:lla starttaa. Täytyy myöntää, että koulunpenkille palaaminen tuntuu suorastaan helpotukselta hektisen kesätyön jälkeen – kunnes istun ekalla tenttiviikolla yötä myöden läppärin ääressä. Veikkaan, että siinä hetkessä muistelen kaiholla vuorostaan duunia.

Lähestyvän syksyn paras juttu on se kutkuttava fiilis, kun arjen kuviot menee uusiksi ja saa aloittaa uuden lukukauden enemmän tai vähemmän “puhtaalta pöydältä”. Näin opiskelijana mun mieli ei noudata mitään virallista kalenterivuotta, vaan elämä pyörii ennemmin lukuvuoden ympärillä. Vuoden vaihtuminen keskellä talvea ei tunnu missään, mutta syyskuun ensimmäisessä sen sijaan on vuodesta toiseen sitä jotain.

20641630_10214179977396446_1072383018_o20641548_10214179978036462_1557123335_o

Muistan aluksi jollain tavalla vierastaneeni ajatusta kesästä Tukholmassa. Mulla oli keväällä hetken aikaa kummallinen fiksaatio siihen, että haluaisin viettää kesän Helsingissä vanhoissa tutuissa ympyröissä. Mutta miten hyvä juttu olikaan, että sain täältä töitä! Onhan kesäinen Tukholma nyt ihan omaa luokkaansa, huolimatta siitä etten ole ollut todellakaan energisimmilläni duunipäivien päätteeksi. Etenkin viimeisen kuukauden ajan oon kuitenkin päässyt nauttimaan ihanan lämpimistä kesäilloista ja kiireettömistä viikonlopuista, jolloin ohjelmassa on ollut lähinnä venähtäneitä aamuja, puistohengailua ja aamupalamestoja.

Mulla alkaa olla jopa pieni fomo – ehdinkö nyt varmasti tehdä ne kaikki kivat kesäjutut, mistä oon haaveillut?

Second time is a charm

First time I moved to Stockholm right after graduating from high school. I was young and extremely impatient to see what life has to offer, but I was also determined with my plan to continue studies rather quickly after high school. Somehow a “gap year” spent studying in Sweden became my master plan, and I began my studies in Stockholm University. However, I knew all along that I wasn’t going to graduate from SU – I was mainly learning the language and exploring the city while preparing for the entrance examinations of Finnish universities.

Processed with VSCO with f2 preset

A bit over three years in Finland passed by, and last fall I found myself in Stockholm – again. It’s funny, because I honestly never planned that to happen. Even when I applied to my current master’s program, I wasn’t sure if I was going to accept it in case I would get in. I enjoyed my job and already studied in a perfectly nice university.

After being accepted it all slowly came together. My old friends were still living in Stockholm, and the program felt too interesting for not seizing the opportunity. My Swedish skills were still far from perfect. Suddenly it hit me – I knew exactly what I was supposed to do.

And let me tell you: second time is a charm! Not that it was terrible four years ago, but this time everything was so much easier. After only few days I felt like I had been living here for years. I was more ready – I had become more confident and independent. First time was more like an exchange year, whereas now I don’t care to stress about how long I’m going to stay here.

I think the first time left so many things unfinished, that the second move was inevitable.

Syyslukukauden parhaat

Ensimmäinen syyslukukausi KTH:lla loppui virallisesti pari viikkoa sitten tenttiviikkoon, ja näin puolen vuoden jälkeen tekee mieli kelata ajassa hieman taakse päin viime syksyn fiiliksiin ja tapahtumiin. Ensinnäkin oli aika orientoitua taas täysipäiväisen opiskelijan arkeen vuoden työssäolon jälkeen. Vaikkei päätös jättää duuni ollut helppo, oon aina tykännyt myös opiskelusta ja olin varma, että haluan jatkaa opintoja. Opiskelijaelämässä vaan on sitä jotain: vapautta ja itsenäisyyttä, joustavuutta tehdä asioita spontaanisti.

Processed with VSCO with x1 preset

Ruotsin yliopistosysteemi oli mulle jo valmiiksi tuttu juttu, joten tiesin ennalta mitä odottaa esimerkiksi kurssien laajuuden suhteen. Kurssit ovat paljon isompia kokonaisuuksia kuin Suomessa (usein 7,5 op), ja niitä on yleensä max. 3 yhdessä jaksossa rinnakkain. Ensimmäinen jakso syyskuun alusta marraskuun alun tienoille oli monelle ehkä enemmänkin orientoitumista siihen opiskeluun ja kaikkeen muuhun uuteen, joten olin ihan tyytyväinen, että kaksi ekaa kurssia oli meille jo ennalta määrätty. KTH:lla on tarjolla niin siistejä valinnaisia kursseja (!!!), etten varmaan alkutäpinöissäni olisi edes osannut päättää niistä itselleni mieluisaa.

Theory and Method for Media Technology kertasi tieteenalan historiaa aina Platonista  ja Kantista nykypäivään, ja tällä kurssilla prosessoimme oppimista henkilökohtaisten blogien kautta. Kurssi oli arvostelukriteereiltä ja toteutukseltaan välillä vähän blaah, mutta tavallaan tykkäsin sen laajuudesta, filosofisuudesta ja runsaasta kirjoittamisesta. Ei välttämättä se kaikista mielenkiintoisin kurssi heti alkuun, mutta toisaalta uudet innokkaat opiskelijat ovat varmaan juuri tarpeeksi motivoituneita jaksamaan täntyyppistä melko raskassoutuista tieteellistä pohdiskelua.

Industrial Management sen sijaan oli perus kauppiskauraa. Opetus oli välillä sekavaa, kurssi oli käytännössä käännetty suoraan ruotsista englanniksi ja jotkut käsitteet ja laskut oli opettajillakin hukassa. Harjoituslaskukirjanen oli niin täynnä virheitä että vähemmästäkin turhautuu.

Näyttökuva 2017-04-29 kello 12.39.39

Media Production -kurssin hyväksiluin aiempaan työkokemukseen ja opintoihin vedoten, joten kakkosjaksossa sain keskittyä vain pariin valinnaiseen. Leadership in Cross-Cultural and Industrial Contexts oli super mielenkiintoinen kurssi ja antoi hyvää kv-perspektiiviä, koska pohdittiin paljon johtamista ja ristiriitatilanteita eri kulttuureissa. Behavioral Management Control oli toinen valitsemani kurssi, joka antoi eväitä työntekijöiden motivoimiseen, palkitsemisjärjestelmiin jne. liittyen. Omasta mielestäni parasta oli just päästä yhdistämään tämän kurssin sisältö psykologiaan, joka on aina ollut mulle erityisen mieluisaa.

Ennen kaikkea syksy oli mulle tutustumista KTH:n ja meidän ohjelmaan sekä siihen, mihin sen olisi tässä parissa vuodessa tarkoitus meidät valmistaa. Tykkään KTH:sta paljon enemmän kuin aikanaan Tukholman yliopistosta, jossa ei muodostunut samanlaista yhteistä “identiteettiä” mitä näemmä teknillisen alan opiskelijoille. Vaikka KTH:kin käsittää monta eri tieteenalaa, sitoo sitä silti myös joku maaginen punainen lanka.