Graduation Ceremony

graduation (1).jpg01e5f282-9e67-40a7-a598-914ef69eee7cgraduation

Meidän valmistujaisseremonia oli jotain aivan käsittämättömän maagista. En ole ikinä ollut niin juhlavassa ja samanaikaisen rennossa juhlassa, jotka nyt sattuivat vielä kaiken lisäksi olemaan omat valmistujaiseni. Jee! Sain eilen kouraani KTH:n kultaisella logolla varustetun sinisen diplomikansion, jonka sisältä löytyi tärkeitä papereita.

Ensinnäkin, se miljöö. Tukholman kaupungintalo on linnaa muistuttava upea rakennus, jossa pidetään mm. vuotuisat Nobel-illalliset. Sen korkean pääsalin tiiliseiniin heijastettiin upeita valoinstallaatioita, puhumattakaan siitä, miltä itse kuuluisa Gyllene Salen (kultainen sali) näytti. Se oli kuin joku antiikin ajan valtaistuinsali kultaisine seinineen ja pienine koukeroisine yksityiskohtineen. Odotimme kultaisessa salissa esiinmarssia ja katselimme screeniltä videotutorialia seremonian kulusta.

No se esiinmarssi. Kutsun sitä nyt siksi, koska en keksi mitään parempaakaan nimeä. Järjestäydyimme viivasuoriin riveihin ja jonoihin määrätyn ryhmän mukaan, ja odotimme jännittyneinä vuoroamme. Ryhmä kerrallaan kuljimme juhlavan orkesterimusiikin soidessa pitkän matkaa kultaisesta salista ulos pilarien reunustamalle parvelle, parvea pitkin portaikkoon ja portaita alas saliin. Pysähdyimme pitkältä tuntuneeksi hetkeksi portaikon alaosaan, jossa sadat vieraat saivat silmäillä meitä. Vannon, etten hetkeen ole ollut niin ylpeä, iloinen ja liikuttunut, kuin siinä portailla tönöttäessäni!

Sitten itse seremonia. Ruotsalaiset sen taitavat — järjestää ylellisen ja arvokkaan juhlan, jossa ei kuitenkaan pönötetä yhtään. Oli täysipäinen sinfoniaorkesteri, arvostettu kuoro, huippusoprano ja hienoja puheita. Ja kuitenkin, tunnelma oli koko illan rento ja yhteisöllinen. Kapellimestari yllytti yleisöä yhteislauluun ja käski kaikki puolessa välissä seremoniaa ylös jumppaamaan jäseniään. I like it!!

Illan pihvi, eli todistusten jako. Minähän olin sopivasti edellisenä iltana lukenut ensimmäistä kertaa A4-kokoisen ohjeen, jossa mm. neuvottiin toimittamaan koululle oman nimen foneettinen ääntämismalli ja kehotettiin jättämään laukku narikkaan. Ohjeessa jopa ehdotettiin teippaamaan puhelin reiteen mikäli sen välttämättä haluaa ottaa seremoniaan mukaan. Toimitin siis edeltävänä iltana koko nimeni ääntämismallin (ikään kuin se olisi järin vaikea verrattuna esim. kaukoidästä tuleviin nimiin :D) ja olinkin ryhmässäni ainoa, joka kutsuttiin hakemaan todistusta koko nimellä. Kannatti!

Ja viimein, cocktail-tilaisuus. Seremonian jälkeen tapasimme läheisemme jälleen kultaisessa salissa, jossa tarjoilijat sukkuloivat finger foodin ja skumppapullojen kanssa. Tämä hetki oli itselleni ja vanhemmilleni todella tärkeä: ensimmäistä kertaa ikinä he tapasivat kansainväliset ystäväni, joista kuitenkin olen puhunut taukoamatta koko kaksivuotisen maisteriohjelman ajan. Kun asetuin kuvaan kolmen parhaan opiskelukaverini kanssa, kaikkien meidän vanhemmat kokoontuivat ympärillemme ja naureskelivat toisilleen “tuo on SE nelikko”. Hiffasivat heti, että tässä täytyy nyt olla ne spesiaalimimmit koossa.

Mikä ihana, ikimuistoinen, tärkeä ilta. ❤

Gradupresentaatio – it’s over!

Image from iOS (10)Image from iOS (9)

Näin se vaan tämäkin päivä koitti.

Kuumottava gradupresentaatio on pidetty ja voin ilokseni todeta, että meikäläinen valmistuu Kuninkaallisesta Teknillisestä Korkeakoulusta tekniikan maisteriksi — wohoo!  Tämän lähemmäs kuninkaallista titteliä en varmaan elämässäni pääse. Viimeisiä yksityiskohtia täytynee vielä viilailla ennen kuin uskallan palauttaa lopullisen tiedoston, mutta mikä tärkeintä, mun tekele on hyväksytty ja opiskelijavuodet vihdoin paketissa.

Ei kyllä tunnu vielä missään. Ehkä se iskee vasta sitten myöhemmin tajuntaan kunnolla, kun kaikki muodollisuudetkin on hoidettu? Tässä välissä on joka tapauksessa hyvä kiittää kaikkia luokkatovereita kahdesta upeasta vuodesta, ja ennen kaikkea taputtaa itseä olalle elämän parhaasta päätöksestä!

// And so did the day arrive, when I had my final thesis presentation at KTH. Feels so good to be done!

KTH will continue to be an important part of my life though. I live close to the school and somehow I just tend to identify myself as part of KTH even after being “done”. There’s a special mindset that is independent of graduation or thesis! Not to mention that our official graduation party isn’t until December – perhaps that’s why this does not feel as final as one might expect.

Having said all that, today could be day to thank KTH and my classmates for these two amazing years. ❤ Above all, it’s time to thank myself for making the best decision of my life!