Operation thesis – pt. 2

Processed with VSCO with t1 preset

So far my master thesis project has been quite a rollercoaster. As predicted, the direction has changed – and will continue to change – many times along the way.

Normally I enjoy uncertainty and being spontaneous, but in this type of academic project I struggle with unfinished thoughts and imperfect reasoning. Learning how to deal with extreme uncertainty and being ready to kill one’s darlings is crucial though, especially for someone as impatient as me. I have also had to accept, that the process is definitely not linear – no matter how much I try to do things in the “right order”.

Luckily I have identified a few good ways to keep myself sane on track:

  1. Write something every day. Anything. Even if you would delete it later!
  2. Work on something else if you get stuck with one part. Hence the non-linearity.
  3. Either go for a run or sleep on it. Or preferably both.

Yayy! Only 2 more months and it’s DONE!

Ajanhallinnasta

Processed with VSCO with t1 preset

Tiedätte varmaan sen fiiliksen, kun uusi kurssi alkaa ja lupaat pyhästi itsellesi, että “tällä kertaa mä oon ekstra-skarppi ja luen kaiken kurssikirjallisuuden ajoissa ja aloitan sen projektinkin väsäämisen heti ekalla viikolla”. Uusi kurssi, uusi alku, uusi minä ja niin edelleen. Itse syyllistäydyn mitä suurimmassa määrin tällaiseen lievään itsepetokseen, sillä useimmiten päädyn silti kursimaan kurssityötä kasaan ihan vikana mahdollisena iltana täydellisen epätoivon partaalla. Itseasiassa olen ehkä vähän kuuluisakin siitä, kuinka täsmällisesti palautan tehtävät – kuuliaisesti klo 23:59!

Tälle ilmiölle löytyy varmasti useita selittäjiä, ja kuluneen syksyn aikana olen pohtinut niitä ihan erityisellä hartaudella. Omalla kohdallani luulen tässä olevan ennen kaikkea kyse tavasta, jota en jostain syystä ole tarpeeksi motivoitunut muuttamaan.

Tiedän noin teoriassa hyvän ajanhallinnan olevan ihan mukava väline ylimääräisen stressin välttämisessä, mutta käytännön tasolla en ole silti valmis kunnostautumaan siinä tarpeeksi. Pakkaa sekoittaa myös mun vähän turhan intohimoinen suhde mielenkiintoisiin kursseihin, joita mulla on tapana haalia ihan liikaa suhteessa suosituksiin. Kun saavun koulupäivän jäljiltä kotiin, en jaksakaan enää perehtyä raskassoutuiseen tieteelliseen artikkeliin tai kouluprojektiin, jos ei ole ihanihan pakko. Ja useinhan ei ole, koska se ihanihan pakko koittaa vasta vikana iltana tai tenttiviikon kynnyksellä. Tadaa – oravanpyörä on valmis!

Tässä ilmiössä on pohjimmiltaan kyse juuri samanlaisesta itsepetoksesta kuin uudenvuodenlupauksissa. On ihan höpöhöpöä tehdä suuruudenhulluja lupauksia täydellisen kuuliaisesta opiskelijaminästä, kun voisi vaikka aloittaa siitä pikkasen aktiivisemmasta kalenterin päivittämisestä ja valita yhden kurssin vähemmän.

Baby steps!

Kaksi viikkoa kouluun on

Kahden viikon päästä kesätyöt loppuu ja viimeinen syksyni KTH:lla starttaa. Täytyy myöntää, että koulunpenkille palaaminen tuntuu suorastaan helpotukselta hektisen kesätyön jälkeen – kunnes istun ekalla tenttiviikolla yötä myöden läppärin ääressä. Veikkaan, että siinä hetkessä muistelen kaiholla vuorostaan duunia.

Lähestyvän syksyn paras juttu on se kutkuttava fiilis, kun arjen kuviot menee uusiksi ja saa aloittaa uuden lukukauden enemmän tai vähemmän “puhtaalta pöydältä”. Näin opiskelijana mun mieli ei noudata mitään virallista kalenterivuotta, vaan elämä pyörii ennemmin lukuvuoden ympärillä. Vuoden vaihtuminen keskellä talvea ei tunnu missään, mutta syyskuun ensimmäisessä sen sijaan on vuodesta toiseen sitä jotain.

20641630_10214179977396446_1072383018_o20641548_10214179978036462_1557123335_o

Muistan aluksi jollain tavalla vierastaneeni ajatusta kesästä Tukholmassa. Mulla oli keväällä hetken aikaa kummallinen fiksaatio siihen, että haluaisin viettää kesän Helsingissä vanhoissa tutuissa ympyröissä.

Mutta miten hyvä juttu olikaan, että sain täältä töitä! Onhan kesäinen Tukholma nyt ihan omaa luokkaansa, huolimatta siitä etten ole ollut todellakaan energisimmilläni duunipäivien päätteeksi. Etenkin viimeisen kuukauden ajan oon kuitenkin päässyt nauttimaan ihanan lämpimistä kesäilloista ja kiireettömistä viikonlopuista, jolloin ohjelmassa on ollut lähinnä venähtäneitä aamuja, puistohengailua ja aamupalamestoja.

Mulla alkaa olla jopa pieni fomo – ehdinkö nyt varmasti tehdä ne kaikki kivat kesäjutut, mistä oon haaveillut?