Ajanhallinnasta

Processed with VSCO with t1 preset

Tiedätte varmaan sen fiiliksen, kun uusi kurssi alkaa ja lupaat pyhästi itsellesi, että “tällä kertaa mä oon ekstra-skarppi ja luen kaiken kurssikirjallisuuden ajoissa ja aloitan sen projektinkin väsäämisen heti ekalla viikolla”. Uusi kurssi, uusi alku, uusi minä ja niin edelleen. Itse syyllistäydyn mitä suurimmassa määrin tällaiseen lievään itsepetokseen, sillä useimmiten päädyn silti kursimaan kurssityötä kasaan ihan vikana mahdollisena iltana täydellisen epätoivon partaalla. Itseasiassa olen ehkä vähän kuuluisakin siitä, kuinka täsmällisesti palautan tehtävät – kuuliaisesti klo 23:59!

Tälle ilmiölle löytyy varmasti useita selittäjiä, ja kuluneen syksyn aikana olen pohtinut niitä ihan erityisellä hartaudella. Omalla kohdallani luulen tässä olevan ennen kaikkea kyse tavasta, jota en jostain syystä ole tarpeeksi motivoitunut muuttamaan. Tiedän noin teoriassa hyvän ajanhallinnan olevan ihan mukava väline ylimääräisen stressin välttämisessä, mutta käytännön tasolla en ole silti valmis kunnostautumaan siinä tarpeeksi. Pakkaa sekoittaa myös mun vähän turhan intohimoinen suhde mielenkiintoisiin kursseihin, joita mulla on tapana haalia ihan liikaa suhteessa suosituksiin. Kun saavun koulupäivän jäljiltä kotiin, en jaksakaan enää perehtyä raskassoutuiseen tieteelliseen artikkeliin tai kouluprojektiin, jos ei ole ihanihan pakko. Ja useinhan ei ole, koska se ihanihan pakko koittaa vasta vikana iltana tai tenttiviikon kynnyksellä. Tadaa – oravanpyörä on valmis!

Tässä ilmiössä on pohjimmiltaan kyse juuri samanlaisesta itsepetoksesta kuin uudenvuodenlupauksissa. On ihan höpöhöpöä tehdä suuruudenhulluja lupauksia täydellisen kuuliaisesta opiskelijaminästä, kun voisi vaikka aloittaa siitä pikkasen aktiivisemmasta kalenterin päivittämisestä ja valita yhden kurssin vähemmän. Baby steps!

Advertisements

Second time is a charm

First time I moved to Stockholm right after graduating from high school. I was young and extremely impatient to see what life has to offer, but I was also determined with my plan to continue studies rather quickly after high school. Somehow a “gap year” spent studying in Sweden became my master plan, and I began my studies in Stockholm University. However, I knew all along that I wasn’t going to graduate from SU – I was mainly learning the language and exploring the city while preparing for the entrance examinations of Finnish universities.

Processed with VSCO with f2 preset

A bit over three years in Finland passed by, and last fall I found myself in Stockholm – again. It’s funny, because I honestly never planned that to happen. Even when I applied to my current master’s program, I wasn’t sure if I was going to accept it in case I would get in. I enjoyed my job and already studied in a perfectly nice university.

After being accepted it all slowly came together. My old friends were still living in Stockholm, and the program felt too interesting for not seizing the opportunity. My Swedish skills were still far from perfect. Suddenly it hit me – I knew exactly what I was supposed to do.

And let me tell you: second time is a charm! Not that it was terrible four years ago, but this time everything was so much easier. After only few days I felt like I had been living here for years. I was more ready – I had become more confident and independent. First time was more like an exchange year, whereas now I don’t care to stress about how long I’m going to stay here.

I think the first time left so many things unfinished, that the second move was inevitable.

Syyslukukauden parhaat

Ensimmäinen syyslukukausi KTH:lla loppui virallisesti pari viikkoa sitten tenttiviikkoon, ja näin puolen vuoden jälkeen tekee mieli kelata ajassa hieman taakse päin viime syksyn fiiliksiin ja tapahtumiin. Ensinnäkin oli aika orientoitua taas täysipäiväisen opiskelijan arkeen vuoden työssäolon jälkeen. Vaikkei päätös jättää duuni ollut helppo, oon aina tykännyt myös opiskelusta ja olin varma, että haluan jatkaa opintoja. Opiskelijaelämässä vaan on sitä jotain: vapautta ja itsenäisyyttä, joustavuutta tehdä asioita spontaanisti.

Processed with VSCO with x1 preset

Ruotsin yliopistosysteemi oli mulle jo valmiiksi tuttu juttu, joten tiesin ennalta mitä odottaa esimerkiksi kurssien laajuuden suhteen. Kurssit ovat paljon isompia kokonaisuuksia kuin Suomessa (usein 7,5 op), ja niitä on yleensä max. 3 yhdessä jaksossa rinnakkain. Ensimmäinen jakso syyskuun alusta marraskuun alun tienoille oli monelle ehkä enemmänkin orientoitumista siihen opiskeluun ja kaikkeen muuhun uuteen, joten olin ihan tyytyväinen, että kaksi ekaa kurssia oli meille jo ennalta määrätty. KTH:lla on tarjolla niin siistejä valinnaisia kursseja (!!!), etten varmaan alkutäpinöissäni olisi edes osannut päättää niistä itselleni mieluisaa.

Theory and Method for Media Technology kertasi tieteenalan historiaa aina Platonista  ja Kantista nykypäivään, ja tällä kurssilla prosessoimme oppimista henkilökohtaisten blogien kautta. Kurssi oli arvostelukriteereiltä ja toteutukseltaan välillä vähän blaah, mutta tavallaan tykkäsin sen laajuudesta, filosofisuudesta ja runsaasta kirjoittamisesta. Ei välttämättä se kaikista mielenkiintoisin kurssi heti alkuun, mutta toisaalta uudet innokkaat opiskelijat ovat varmaan juuri tarpeeksi motivoituneita jaksamaan täntyyppistä melko raskassoutuista tieteellistä pohdiskelua.

Industrial Management sen sijaan oli perus kauppiskauraa. Opetus oli välillä sekavaa, kurssi oli käytännössä käännetty suoraan ruotsista englanniksi ja jotkut käsitteet ja laskut oli opettajillakin hukassa. Harjoituslaskukirjanen oli niin täynnä virheitä että vähemmästäkin turhautuu.

Näyttökuva 2017-04-29 kello 12.39.39

Media Production -kurssin hyväksiluin aiempaan työkokemukseen ja opintoihin vedoten, joten kakkosjaksossa sain keskittyä vain pariin valinnaiseen. Leadership in Cross-Cultural and Industrial Contexts oli super mielenkiintoinen kurssi ja antoi hyvää kv-perspektiiviä, koska pohdittiin paljon johtamista ja ristiriitatilanteita eri kulttuureissa. Behavioral Management Control oli toinen valitsemani kurssi, joka antoi eväitä työntekijöiden motivoimiseen, palkitsemisjärjestelmiin jne. liittyen. Omasta mielestäni parasta oli just päästä yhdistämään tämän kurssin sisältö psykologiaan, joka on aina ollut mulle erityisen mieluisaa.

Ennen kaikkea syksy oli mulle tutustumista KTH:n ja meidän ohjelmaan sekä siihen, mihin sen olisi tässä parissa vuodessa tarkoitus meidät valmistaa. Tykkään KTH:sta paljon enemmän kuin aikanaan Tukholman yliopistosta, jossa ei muodostunut samanlaista yhteistä “identiteettiä” mitä näemmä teknillisen alan opiskelijoille. Vaikka KTH:kin käsittää monta eri tieteenalaa, sitoo sitä silti myös joku maaginen punainen lanka.

DIY – räätälöi tutkintosi

Minut tuntevat ovat joskus vitsailleet, että on haaste pysyä kartalla missä opiskelen milloinkin. Vitsi on sinänsä ihan aiheellinen, koska mulla on viimeisen viiden vuoden sisällä ollut opiskelupaikka neljässä eri yliopistossa. Nyt haluankin hieman avata filosofiaani valintojeni taustalla ja rohkaista muitakin räätälöimään tutkinnostaan oman näköisensä, jos se tuntuu vähääkään innostavalta.

Lukion jälkeisenä syksynä 2012 lähdin opiskelemaan digitaalista mediaa Tukholman yliopistoon. Aloitin opinnot ihan tavallisessa kolmivuotisessa kandiohjelmassa, mutta rehellisyyden nimissä en missään vaiheessa tosissani harkinnut lukevani tutkintoa loppuun siellä. Ennen kaikkea lähdin Ruotsiin vähän kuin ennenaikaiseen vaihtoon – oppimaan kieltä, tutustumaan uusiin tyyppeihin ja miettimään tarkemmin tulevaisuuttani. Näin suomalaisessa yliopistojärjestelmässä alusta alkaen etuja esimerkiksi kurssien, sivuaineiden valinnanvapauden ja opiskelijaelämän suhteen, joten keväällä 2013 hain suomalaisiin yliopistoihin ja muutin takaisin Suomeen.

Processed with VSCO with f2 preset

Jyväskylän yliopistossa pääsinkin kehystämään viestinnän pääaineopintoja valitsemalla kiinnostavia sivuaineita. Sain sisällytettyä myös aiemmat digitaalisen median opinnot tutkintoon, joten opintopisteet Tukholmasta eivät suinkaan menneet “hukkaan”. Parin kandivuoden jälkeen aloitin alan duunissa Helsingissä, mutta samalla haudoin jo mielessäni seuraavaa siirtoa opiskelun suhteen. Jostain syystä Jyväskylään palaaminen ei houkutellut, vaan kaipasin jälleen uusia maisemia.

Olin aina pitänyt hyvänä mahdollisuutena, että jatkaisin opintoja maisterivaiheessa ulkomailla. Vertailin useita eri koulutusohjelmia sekä Suomessa että muualla Euroopassa, mutta päädyin hakemaan tosissani vain Tukholman Royal Institute of Technologyyn, tuttavien kesken KTH:lle. Mediajohtamisen maisteriohjelma teknillisessä korkeakoulussa yhdistettynä kauppatieteisiin vaikutti mielenkiintoiselta ja uniikilta yhdistelmältä. En silti ollut hakuvaiheessa lainkaan varma haluanko jatkaa opintojani jo yhden vuoden kokopäiväisen työnteon jälkeen – myös duunissa jatkaminen oli vaihtoehto. Kevään ja kesän aikana päätös kuitenkin hiljalleen vahvistui ja huomasin ehkä vähän omaksikin yllätyksekseni olevani jälleen lähdössä lahden toiselle puolen.

Vaikka olenkin joskus tuskaillut alituista kaupungista ja maasta toiseen muuttamista, on se ennen kaikkea ollut siisti juttu. Siinä missä olen hävinnyt ehkä jonkinlaisessa tuttuuden & turvallisuuden kombossa, olen kuitenkin kasannut aika jännittävän tutkinnon, kartuttanut kielitaitoa, löytänyt uutta perspektiiviä ja tavannut ystäviä ympäri maailman.

Etenkin nyt kun valmistuminen tältä erää alkaa häämöttää, näen harvinaisen selvästi miten kaikki langat opiskeluvuosilta kietoutuu yhteen. En oikeastaan edes muista mistä idea Tukholmaan muuttamisesta alunperin kumpusi, mutta selvää on, että kaupunki vei mun sydämen jo silloin ekalla kerralla. Kesti vain jonkin aikaa ennen kuin uskalsin myöntää itselleni sen tosiasian, että meidän on ehkä kohdattava vielä uudelleen. Koska halusin käydä kandiopinnot ehdottomasti Suomessa, oli loogista ottaa Stokiksen kanssa revanssia taas maisterivaiheen aikana.

Lieneekö tämä sitä kuuluisaa jälkiviisautta, mutta jälleen kerran kaikella on vissiin ollut ihan tarkoitus!