Epäonnistumisen pelosta

Processed with VSCO with t1 preset

Olen aina ollut kiinnostunut monesta asiasta. Tämä on kautta aikain näkynyt mm. harrastuksissani (miksen voi olla näyttelijä, pianovirtuoosi, mestarisuunnistaja, taitoluistelija, jalkapalloilija ja crossfit-guru?) ja opiskeluintresseissä (eniten kiinnostaa kaikki). Viestintä oli aikanaan sopivan laaja alavalinta, koska no, sitä tarvitaan joka toimialalla.

Vasta nyt oivalsin, että minulle hyvin tyypillisessä mahdollisimman monen oven auki pitämisessä on kyse myös epäonnistumisen pelosta. En koskaan jätä mitään vain yhden kortin varaan – minulla on usein plan B, C ja D varalla. Epäonnistuminen jossain tavoitteessa on helpompaa, jos kyseessä oli “vain” vaihtoehto muiden joukossa.

Epäonnistuminen on ihan kamalaa. Joskus niin kertakaikkisen kamalaa, että kasvot vääntyvät tahattomaan irvistykseen joka kerta, kun ikävä muisto palaa mieleen. Ja kuitenkin: se on niiiiin tarpeellista ja tärkeää. Oppimiskokemus, joka on osattava käsitellä ja sitten jatkaa eteenpäin aavistuksen valmiimpana ensi kertaa varten.

Silti en voi olla miettimättä. Eikö ole vähän kohtuutonta joutua tuhlaamaan se miljoonan dollarin paikka oppimiskokemukseksi?

Advertisements

New Year, Same Me

sdr

I don’t believe in fluffy New Year’s resolutions. But I do believe that this upcoming year will bring big changes into my life. Define big. Well, practical things like graduation, move, perhaps a new job, travels, 25th birthday and a marathon. (I have told now at least 10 people that I am going to run the Stockholm marathon, just to make myself do it for sure). All this if everything goes well, of course. May this also be my wish list for the year – we’ll see where I find myself in next December.

All these exciting things direct my thoughts towards the future. After finishing my studies next summer (hopefully I will, let’s not take that for granted at this point either), I have a pretty unique opportunity in my hands. If we’re talking in clichés, let’s call it a new beginning. I have had the privilege of educating myself for 19 years, but finally I am “done” – as done as any newly graduated can be. Most importantly, I am free to do whatever I want. This thought puts butterflies in my stomach!

Some people don’t like uncertainty, but I love it. “Anything can happen” mindset means both opportunities and drawbacks, and the last ones we don’t always get to choose. Instead, I choose to focus on the opportunities – life will surely provide some. Not having plans too set in stone gives me the flexibility to survive and embrace the unexpected, eventually leading to something great. So, in uncertainties we trust.

Best regards,

Eternal optimist

Syyslukukauden parhaat

Ensimmäinen syyslukukausi KTH:lla loppui virallisesti pari viikkoa sitten tenttiviikkoon, ja näin puolen vuoden jälkeen tekee mieli kelata ajassa hieman taakse päin viime syksyn fiiliksiin ja tapahtumiin. Ensinnäkin oli aika orientoitua taas täysipäiväisen opiskelijan arkeen vuoden työssäolon jälkeen. Vaikkei päätös jättää duuni ollut helppo, oon aina tykännyt myös opiskelusta ja olin varma, että haluan jatkaa opintoja. Opiskelijaelämässä vaan on sitä jotain: vapautta ja itsenäisyyttä, joustavuutta tehdä asioita spontaanisti.

Processed with VSCO with x1 preset

Ruotsin yliopistosysteemi oli mulle jo valmiiksi tuttu juttu, joten tiesin ennalta mitä odottaa esimerkiksi kurssien laajuuden suhteen. Kurssit ovat paljon isompia kokonaisuuksia kuin Suomessa (usein 7,5 op), ja niitä on yleensä max. 3 yhdessä jaksossa rinnakkain. Ensimmäinen jakso syyskuun alusta marraskuun alun tienoille oli monelle ehkä enemmänkin orientoitumista siihen opiskeluun ja kaikkeen muuhun uuteen, joten olin ihan tyytyväinen, että kaksi ekaa kurssia oli meille jo ennalta määrätty. KTH:lla on tarjolla niin siistejä valinnaisia kursseja (!!!), etten varmaan alkutäpinöissäni olisi edes osannut päättää niistä itselleni mieluisaa.

Theory and Method for Media Technology kertasi tieteenalan historiaa aina Platonista  ja Kantista nykypäivään, ja tällä kurssilla prosessoimme oppimista henkilökohtaisten blogien kautta. Kurssi oli arvostelukriteereiltä ja toteutukseltaan välillä vähän blaah, mutta tavallaan tykkäsin sen laajuudesta, filosofisuudesta ja runsaasta kirjoittamisesta. Ei välttämättä se kaikista mielenkiintoisin kurssi heti alkuun, mutta toisaalta uudet innokkaat opiskelijat ovat varmaan juuri tarpeeksi motivoituneita jaksamaan täntyyppistä melko raskassoutuista tieteellistä pohdiskelua.

Industrial Management sen sijaan oli perus kauppiskauraa. Opetus oli välillä sekavaa, kurssi oli käytännössä käännetty suoraan ruotsista englanniksi ja jotkut käsitteet ja laskut oli opettajillakin hukassa. Harjoituslaskukirjanen oli niin täynnä virheitä että vähemmästäkin turhautuu.

Näyttökuva 2017-04-29 kello 12.39.39

Media Production -kurssin hyväksiluin aiempaan työkokemukseen ja opintoihin vedoten, joten kakkosjaksossa sain keskittyä vain pariin valinnaiseen. Leadership in Cross-Cultural and Industrial Contexts oli super mielenkiintoinen kurssi ja antoi hyvää kv-perspektiiviä, koska pohdittiin paljon johtamista ja ristiriitatilanteita eri kulttuureissa. Behavioral Management Control oli toinen valitsemani kurssi, joka antoi eväitä työntekijöiden motivoimiseen, palkitsemisjärjestelmiin jne. liittyen. Omasta mielestäni parasta oli just päästä yhdistämään tämän kurssin sisältö psykologiaan, joka on aina ollut mulle erityisen mieluisaa.

Ennen kaikkea syksy oli mulle tutustumista KTH:n ja meidän ohjelmaan sekä siihen, mihin sen olisi tässä parissa vuodessa tarkoitus meidät valmistaa. Tykkään KTH:sta paljon enemmän kuin aikanaan Tukholman yliopistosta, jossa ei muodostunut samanlaista yhteistä “identiteettiä” mitä näemmä teknillisen alan opiskelijoille. Vaikka KTH:kin käsittää monta eri tieteenalaa, sitoo sitä silti myös joku maaginen punainen lanka.

DIY – räätälöi tutkintosi

Minut tuntevat ovat joskus vitsailleet, että on haaste pysyä kartalla missä opiskelen milloinkin. Vitsi on sinänsä ihan aiheellinen, koska mulla on viimeisen viiden vuoden sisällä ollut opiskelupaikka neljässä eri yliopistossa. Nyt haluankin hieman avata filosofiaani valintojeni taustalla ja rohkaista muitakin räätälöimään tutkinnostaan oman näköisensä, jos se tuntuu vähääkään innostavalta.

Lukion jälkeisenä syksynä 2012 lähdin opiskelemaan digitaalista mediaa Tukholman yliopistoon. Aloitin opinnot ihan tavallisessa kolmivuotisessa kandiohjelmassa, mutta rehellisyyden nimissä en missään vaiheessa tosissani harkinnut lukevani tutkintoa loppuun siellä. Ennen kaikkea lähdin Ruotsiin vähän kuin ennenaikaiseen vaihtoon – oppimaan kieltä, tutustumaan uusiin tyyppeihin ja miettimään tarkemmin tulevaisuuttani. Näin suomalaisessa yliopistojärjestelmässä alusta alkaen etuja esimerkiksi kurssien, sivuaineiden valinnanvapauden ja opiskelijaelämän suhteen, joten keväällä 2013 hain suomalaisiin yliopistoihin ja muutin takaisin Suomeen.

Processed with VSCO with f2 preset

Jyväskylän yliopistossa pääsinkin kehystämään viestinnän pääaineopintoja valitsemalla kiinnostavia sivuaineita. Sain sisällytettyä myös aiemmat digitaalisen median opinnot tutkintoon, joten opintopisteet Tukholmasta eivät suinkaan menneet “hukkaan”. Parin kandivuoden jälkeen aloitin alan duunissa Helsingissä, mutta samalla haudoin jo mielessäni seuraavaa siirtoa opiskelun suhteen. Jostain syystä Jyväskylään palaaminen ei houkutellut, vaan kaipasin jälleen uusia maisemia.

Olin aina pitänyt hyvänä mahdollisuutena, että jatkaisin opintoja maisterivaiheessa ulkomailla. Vertailin useita eri koulutusohjelmia sekä Suomessa että muualla Euroopassa, mutta päädyin hakemaan tosissani vain Tukholman Royal Institute of Technologyyn, tuttavien kesken KTH:lle. Mediajohtamisen maisteriohjelma teknillisessä korkeakoulussa yhdistettynä kauppatieteisiin vaikutti mielenkiintoiselta ja uniikilta yhdistelmältä. En silti ollut hakuvaiheessa lainkaan varma haluanko jatkaa opintojani jo yhden vuoden kokopäiväisen työnteon jälkeen – myös duunissa jatkaminen oli vaihtoehto. Kevään ja kesän aikana päätös kuitenkin hiljalleen vahvistui ja huomasin ehkä vähän omaksikin yllätyksekseni olevani jälleen lähdössä lahden toiselle puolen.

Vaikka olenkin joskus tuskaillut alituista kaupungista ja maasta toiseen muuttamista, on se ennen kaikkea ollut siisti juttu. Siinä missä olen hävinnyt ehkä jonkinlaisessa tuttuuden & turvallisuuden kombossa, olen kuitenkin kasannut aika jännittävän tutkinnon, kartuttanut kielitaitoa, löytänyt uutta perspektiiviä ja tavannut ystäviä ympäri maailman.

Etenkin nyt kun valmistuminen tältä erää alkaa häämöttää, näen harvinaisen selvästi miten kaikki langat opiskeluvuosilta kietoutuu yhteen. En oikeastaan edes muista mistä idea Tukholmaan muuttamisesta alunperin kumpusi, mutta selvää on, että kaupunki vei mun sydämen jo silloin ekalla kerralla. Kesti vain jonkin aikaa ennen kuin uskalsin myöntää itselleni sen tosiasian, että meidän on ehkä kohdattava vielä uudelleen. Koska halusin käydä kandiopinnot ehdottomasti Suomessa, oli loogista ottaa Stokiksen kanssa revanssia taas maisterivaiheen aikana.

Lieneekö tämä sitä kuuluisaa jälkiviisautta, mutta jälleen kerran kaikella on vissiin ollut ihan tarkoitus!