Lofootit

(Seuraa pieni throwback!)

Yksi parhaimpia reissuja ikinä oli viikon roadtrip Pohjois-Norjan Lofooteille kesällä 2015. Matkaseurana oli siihen asti suht tuntematon opiskelukaveri, ja koko reissu oli kesäbileiden “Lähdetkö ens viikolla autolla Lofooteille?” -tyylinen päähänpistos. No kyllähän minä lähdin!

Pakattiin auto ja otettiin suunnaksi pohjoinen. Pysähdyttiin matkalla ruokaostoksille, ja muistaakseni saatiin noin 60 eurolla koko viikon ruoat. Köröteltiin parissa päivässä aivan pelipaikoille asti: muistan edelleen sen fiiliksen kun saavuttiin kahden uuvuttavan matkapäivän jälkeen upealle biitsille, jossa vesi oli turkoosia ja aivan jääkylmää. Uitiin.

SONY DSCSONY DSCSONY DSCSONY DSCSONY DSCSONY DSCIMG_6321IMG_6193IMG_6179IMG_6184IMG_6093IMG_6281IMG_6125IMG_6155IMG_6413IMG_6406IMG_6437-2

Katsokaa nyt näitä kuvia! Aivan uskomattoman kaunis paikka.

Ajettiin viikon aikana aivan Lofoottien eteläisimpään kärkeen Å:hon saakka ja Oulun kautta takaisin Helsinkiin. Päivisin tehtiin patikkareissuja vuorille, kerran patikoitiin myös yön yli ja yövyttiin vehreyden keskellä vuoren juurella poukaman rannassa. Taidettiin vähän eksyä reitiltä sillä reissulla, ja jyrkänteen reunalla kulkeva hasardi poluntapainen ilman minkäänlaista tuki-mahdollisuutta sai kokeneemmankin vaeltajan pelkäämään. Heitin rinkan edeltä rinnettä alas, etten horjahtaisi sen painosta.

Koko reissu nukuttiin teltassa, joka pystytettiin virallisten leirintäalueiden sijaan milloin mihinkin rantaan jokamiehen oikeuksien turvin. Pesulla käytiin joko jäätävässä meressä tai kerran yhden leirintäalueen suihkussa, josta tosin loppui vesi juuri kun mulla oli shampoot päässä (tyypillistä!). Ei nähty iiihan hirveästi turisteja, koska oltiin liikkeellä ehkä vuosi-pari ennen pahimman Lofoottiboomin alkamista.

Vaikka oli heinäkuu, lämpötilat vaihtelivat paljonkin. Iltaisin kiittelin itseäni siitä, että olin tajunnut pakata kevytuntsarin mukaan. Parina päivänä vuorta kiivetessä taas tuntui, että shortsit ja toppikin (+ mun överipaksut sukat?) oli liikaa.

Mitä Lofooteista jäi käteen? Lukuisat teillä vapaasti vaeltelevat lampaat, aivan hirveältä haisevat riveissä roikkuvat kuivatut kalat, jylhät vuoret ja niitä pitkin alas valuvat pilvet, turkoosi vesi, tuuli, vaelluksen jälkeinen kanelipulla ja hartaasti vaalimani yksi ainoa Sandels.