Ulkomailla asumisen huonot puolet

wedding

En nuorempana ajatellut, että olisin ihminen, joka muuttaa ulkomaille. En ole koskaan kokenut suurta tarvetta lähteä Suomesta, sillä minulla ei ole kerrassaan mitään Suomea tai suomalaisuutta vastaan. En ole millään tasolla vadelmavenepakolainen, eli ajatellut asioiden Ruotsissa olevan jotenkin paremmin. Päin vastoin, olen tehnyt mm. podcastin kohottaakseni suomalaisten kansallista itsetuntoa.

Olen tarpeeksi realisti ymmärtääkseni, että elämä ja arki on sitä miksi sen tekee, oli maa tai kaupunki mikä tahansa.

Ja kuitenkin, olen asunut jo reilu kolme vuotta Ruotsissa. Viihdyn erinomaisesti, mutta niin on vain käynyt – pitkälti sattumalta, kuten monet asiat elämässä. Hain Tukholmaan opiskelemaan, päätin lähteä, ja valmistuttuani sain hyvän työtarjouksen. Annan elämän kuljettaa, enkä tee sen ihmeellisempiä suunnitelmia siitä, mihin lopulta asetun. (Asia, joka muuten tuntuu kiinnostavan kaikkia.)

Hassua tässä on se, että minun on edelleen vaikea mieltää “ulkosuomalaisuutta” osaksi identiteettiäni samalla tavalla, kuin se ehkä ulkopuolisen silmään näyttää. Tukholmassa asuminen herättää minussa välillä hyvinkin ristiriitaisia tunteita, joita työstän aktiivisesti. Olen ikään kuin kahden maan välissä, mutta en kummassakaan täysin läsnä.

En aina haluaisi olla se tyyppi, joka on läheistensä elämässä läsnä lähinnä WhatsAppin välityksellä. En haluaisi olla se täti, joka missaa veljentyttönsä kasvun. En haluaisi olla se tytär, joka piipahtaa vain harvoin kotona ja juoksee tukka putkella viikonlopun aikana moikkaamassa jokaista tuttua. En haluaisi laittaa niin paljon aikaa, energiaa ja rahaa kahden maan välillä matkustamiseen. En haluaisi joutua aina jättämään välistä jotakin, joko Suomessa tai Ruotsissa. En haluaisi olla maanantaiaamuna töissä aivan lopen uupunut hektisen viikonlopun ja kello kuuden aamulennon jäljiltä.

Nämä kaikki ovat kompromisseja, joita teen valitsemani elämäntyylin vuoksi. Välillä minua oikeasti sattuu sydämeen kun ajattelen, mistä kaikesta jään paitsi. Näinä hetkinä varaan Suomi-viikonlopun lohduttaakseni itseäni, ja sen jäljiltä vuorostaan Ruotsi-elämäni kärsii. Oravanpyörä on valmis.

Olkoon tämä muikkari niille, jotka haaveilevat maastamuutosta – kaikessa on puolensa!

Elämänhallintaa

Elämänhallintaa

AfterlightImage (1).JPG

Olen niitä ihmisiä, joilla on maksimissaan viisi vapaata viikonloppua vuodessa. Siis sellaista viikonloppua, kun kalenterissa ei ole kerta kaikkiaan mitään suunnitelmia – ei brunsseja, pirskeitä, kahvitteluja, illallisia tai leffailtoja. Rakastan sosiaalista elämää ja Tukholman kulttuuritarjontaa vähän liikaakin, ja elämä tuntuu toisinaan alituiselta tasapainottelulta kaiken kivan häppeningin ja turvallisen tylsän arjen välillä. Jälkimmäistä on vähemmän kuin toivoisin, mutta en silti aina osaa priorisoida sitä.

Tämän viikonlopun vietin siis palaten perusasioiden äärelle. Kaksi päivää riittää hädin tuskin palautumiseen, mutta on kai se parempi kuin ei mitään. Nukuin, siivosin (kämppä ei ollut nähnyt rättiä viikkoihin), laitoin ruokaa ensi kertaa moneen kuukauteen (kanttarellisoppaa jes!), kävin juoksulenkillä Gärdetin metsissä, join kotona kahvia ja päivitin pitkästä aikaa Spotify-listaani Suomi-musan ajantasalle. Kävin Järvafältetin luonnonpuistossa pitkällä kävelyllä, silittelin lampaita ja istuin kalliolle juomaan kahvia.

Kuuntelin lenkillä jo toista kertaa Anders Hansenin Sommarpratia (Sveriges Radion kesäpuhe), jossa hän selvittää hyvin inspiroivalla tavalla perusasioiden – liikunta, uni, ruoka – merkitystä nykyihmisen mielenterveydelle. Kuuntelin tämän uudestaan siksi, että halusin muistuttaa itseäni siitä, miten suuresti lyhytkin juoksulenkki luonnossa vaikuttaa stressitasoihin ja unenlaatuun. Tällaisena viikkona, kun olen joka arki-ilta tullut kotiin 22 jälkeen milloin miltäkin afterworkilta, kaipasin tooodella kipeästi reality checkiä.

Suurin haasteeni vapaa-ajan kanssa on se, että silloinkin, kun “en tee mitään”, takaraivossani kutittelee pitkä lista erilaisia aktiviteetteja tai intohimoprojekteja, joita haluaisin edistää. Ja kuitenkin, olivat ne kuinka kivoja asioita tahansa, vievät ne valtavasti energiaa kaiken muun ohella.

Alunperin olin suunnitellut tällekin viikonlopulle telttaretkeä tai purjehdusreissua, mutta voi miten iloinen olen, etten lähtenyt.

3 x Tukholman ravintolavinkit

Syön työni puolesta paljon ulkona, oikeastaan päivittäin. Joskus jopa kaksi kertaa päivässä, lounaalla ja illallisella. Siis ihan liian paljon, jos tässä kruunuja ja terveyttä alkaa laskemaan! Mutta ei nyt aleta. (Olisikohan minulla kerran ollut matlåda eli eväät mukana töissä.)

Päätin siis jakaa kolme spontaania Tukholman ravintola-/kuppilavinkkiä!

AfterlightImage 46

Aamupala: Pom och Flora. Siis tämä on yksi parhaita aamupalapaikkoja Tukholmassa, ei pelkästään minun mielestäni vaan porukan määrästä päätellen myös monen muun mielestä. Nautin kerran parissa viikossa klo 07:45 aamupalan Odengatanin Pom & Florassa, ja joka kerta siellä on ollut kuhinaa. Ehdoton lemppari on 50/50 bowl + avokadoleipä, suosittelen lämpimästi!

foood2

Lounas: SEN Street Kitchen. Haen Kungsbron raflasta lounasta valehtelematta 1-3 kertaa viikossa. Jostain syystä olen vaan ihan älyttömän ihastunut tähän Hanoista ja Thaimaasta vaikutteita hakevaan keittiöön, ja vakkariannokseni on Gamgi tai Bangkok Time. Löytyy vähän tulisempaa, kermaisempaa ja vegaanisempaakin vaihtoehtoa.

lagerita.jpg

Illallinen: Geronimo’s. Gamla Stanin kupeessa oleva Geronimos on rento, meksikolaistyylinen mesta, josta saa hyviä quesadilloja ja ennen kaikkea Lageritoja. Lagerin ja margaritan sekoitus on nimensä mukaisesti SOL väärinpäin margarita-lasissa! Tämä ei ole mikään go to, jos kaipaa vähän hienostuneempaa menoa, ennemminkin sellainen rentojen vibojen after work -mesta veden äärellä.

Varsågoda!