Tukholma vesistöiltä käsin

136C87D4-74A1-4544-9C26-41267D08EFD7

Kajakkien vuokraaminen Långholmenilla kuuluu jokaisen tukholmalaisen tai turistin kesän must do -aktiviteetteihin. Muutama vuosi sitten Hollywood-tähti Jennifer Garnerkin halusi nähdä kaupungin vesiltä käsin, ja se seikkailuhan pääsi ihan otsikoihin asti.

Viime kesänä en ehtinyt kertaakaan kajakilla vesille, vaikka mielestäni se on aivan täydellinen aktiviteetti työpäivän jälkeen. Siinä on vähän sellaista raikkaampaa – mutta silti kaupunkilaista! – erähenkeä, ettei aina tarvitsisi notkua terasseilla. Syntymäpäivälleni olin toivonut meidän melovan klassisen kahdeksikon Långholmenin ja Reimersholmen ympäri, saman kahdeksikon siis, jolla Garnerkin eksyi.

Helle oli houkutellut vesille muutaman muunkin, mutta yritin nauttia auringon porotusta viilentävästä tuulenvireestä samalla, kun väistelin kanssasoutajia.

Koronakevään jäljet – kuulumisia länsinaapurista

Koronakevään jäljet – kuulumisia länsinaapurista

Suomalaiset maailmalla -sivusto pyysi minua kirjoittamaan koronakuulumisiani Ruotsista. Sivustolla pääsee melkoiselle mielikuvitusmatkalle ympäri maailmaa, kun lueskelee ulkomaailmalla asuvien suomalaisten tarinoita!

Ter­vei­siä Tuk­hol­mas­ta, Ruot­sin ko­ro­na­pe­säk­kees­tä.

Asun Eu­roo­pan pan­de­mia-syn­ti­pu­kin yti­mes­sä, jos­ta me­dias­sa jul­kais­tuis­sa ku­vis­sa ih­mi­set elä­vät elä­mään­sä iloi­si­na te­ras­seil­la ja ra­vin­to­lois­sa kuin mi­tään vi­rus­ta ei oli­si­kaan. Kont­ras­ti muun Eu­roo­pan ul­ko­na­liik­ku­mis­kiel­toi­hin on suu­ri. Ra­di­kaa­lien rajoitusten si­jaan Ruot­sin kan­san­ter­veys­vi­ra­no­mai­sen st­ra­te­gia on alus­ta as­ti ve­don­nut yk­si­lön va­pau­teen ja vas­tuu­seen, mi­kä si­nän­sä is­tuu hy­vin ruot­sa­lai­seen kansanluonteeseen. Ih­mis­ten an­ne­taan päät­tää it­se, mut­ta hei­dän toi­vo­taan päät­tä­vän oi­kein.

Sa­mal­la Spo­ti­fyn kal­tai­set suu­ry­ri­tyk­set näyt­tä­vät suun­taa ju­lis­taes­saan, et­tä toi­mis­tot py­sy­vät sul­jet­tui­na ja etä­töi­tä saa ha­lu­tes­saan teh­dä vuo­den lop­puun saak­ka. Tou­ko­kuun puo­li­vä­lis­sä Spo­ti­fyn, H&M:n ja Te­le2:n hen­ki­lös­töä mas­sa­tes­tat­tiin pi­lot­ti­hank­kees­sa yhteistyössä vas­ta-ai­ne­tes­tin ke­hit­tä­neen Wer­labs-star­tu­pin kans­sa. Hank­kees­sa kerätään da­taa Co­vid-19 -vi­ruk­ses­ta ja sen käyt­täy­ty­mi­ses­tä, mut­ta va­paaeh­toi­sen tes­tin hou­kut­ti­me­na on myös se, et­tä vi­ruk­sen jo sai­ras­ta­neet voi­si­vat pa­la­ta nor­maa­lei­hin arkirutiineihin.

Myös omal­la työ­pai­kal­la­ni kes­kus­tel­laan vas­ta-ai­ne­tes­tin mah­dol­li­suu­des­ta. Jos mahdollisuus tar­jou­tuu, tar­tun sii­hen – oli­si hel­pot­ta­vaa tie­tää, min­kä­lai­sia Suo­meen suun­tau­tu­via ke­sä­lo­ma­suun­ni­tel­mia voin teh­dä. En ole pan­de­mian ai­ka­na het­keä­kään epä­röi­nyt si­tä, et­ten­kö hä­tä­ta­pauk­ses­sa Suo­men kan­sa­lai­se­na pää­si­si maa­han ra­jo­jen sul­ke­mi­ses­ta huo­li­mat­ta, mut­ta ky­sy­mys on tie­tys­ti pi­kem­min­kin mo­raa­li­nen. Mis­sä vaiheessa lä­heis­ten kans­sa vie­te­tys­tä ajas­ta tu­lee ai­van vält­tä­mä­tön mat­ka?

Krii­siai­ka­na kau­ka­na ko­toa

Tein al­ku­vuo­des­ta kak­si mat­kaa Suo­meen, joi­den va­raa­mis­ta epä­röin hek­ti­sen ar­jen keskellä vä­lil­lä läh­tö­päi­vään­kin as­ti. Lä­heis­ten ta­paa­mi­nen pai­noi kui­ten­kin ai­na vaakakupissa mat­ka­vä­sy­mys­tä enem­män. Hel­mi­kui­sen vii­kon­lo­pun jäl­keen mie­tin uupuneena, et­tä tä­mä sai nyt ol­la vii­mei­nen Suo­mi-reis­su­ni het­keen.

En sil­ti oli­si toi­vo­nut, et­tä uni­ver­su­mi kuu­lee aja­tuk­se­ni.

Ko­ro­nak­rii­sin va­ka­vuu­den val­je­tes­sa mo­net ul­ko­suo­ma­lai­set al­koi­vat val­mis­tel­la äk­ki­läh­tö­jä pa­la­tak­seen Suo­meen. So­siaa­li­sen me­dian pe­rus­teel­la muu­ta­mat ys­tä­vä­ni tarttuivat tuu­mas­ta toi­meen, ja tun­sin pie­nen pis­tok­sen sy­dä­mes­sä­ni. Näin­kö hä­dän hetkellä Ruot­si ei enää ole­kaan hei­dän ko­tin­sa? On­ko se mi­nun ko­ti­ni? Pi­täi­si­kö minunkin läh­teä?

AfterlightImage 65 (1)

Oma elä­mä­ni oli kui­ten­kin liian vah­vas­ti ank­ku­roi­tu­nut Tuk­hol­maan. Tu­tun ar­jen vaihtaminen ti­la­päi­seen van­hem­pien nur­kis­sa not­ku­mi­seen ei tun­tu­nut hou­kut­te­le­val­ta tai edes ko­vin rea­lis­ti­sel­ta vaih­toeh­dol­ta. Krii­sin het­kel­lä tär­keim­mäl­tä tun­tui py­syä omis­sa ar­ki­ru­tii­neis­sa kiin­ni niin hy­vin kuin mah­dol­lis­ta. Sa­mal­la se tar­koit­ti kui­ten­kin rak­kais­ta ih­mi­sis­tä eroon jou­tu­mis­ta en­nal­ta mää­rit­te­le­mät­tö­mäk­si ajak­si.

Ko­ro­na on uu­si nor­maa­li

Etä­töi­tä ja ta­val­lis­ta run­saam­paa ko­toi­lua lu­kuu­not­ta­mat­ta elä­mä­ni on ol­lut ko­ko kevään lä­hes sa­man­lais­ta kuin en­nen­kin. So­siaa­lis­ten vel­voit­tei­den vä­hen­ty­mi­nen on rehellisesti sa­not­tu­na ol­lut myös hel­po­tus kal­tai­sel­le­ni kroo­ni­sel­le yli­book­kaa­jal­le. Kos­ka lä­hi­pii­ri­ni on tä­hän men­nes­sä sääs­ty­nyt pan­de­mian va­ka­vim­mil­ta seu­rauk­sil­ta, olen elänyt mel­ko on­nel­lis­ta, nuo­ren kau­pun­ki­lai­sen ar­kea. Ai­kaa on riit­tä­nyt ta­val­lis­ta paremmin omil­le in­to­hi­mop­ro­jek­teil­le, har­ras­tuk­sil­le ja kai­paa­mal­le­ni jou­te­no­lol­le.

Minulle ko­ro­na on en­nen kaik­kea uu­si nor­maa­li, kos­ka elä­mää ei voi lait­taa tauol­le.

Tou­ko­kuus­sa suur­kau­pun­gin lii­ken­ne­ruuh­kat­kin ovat pa­lan­neet. Krii­sin puh­jet­tua ikkunani al­la kul­ke­val­la tiel­lä oli hil­jais­ta, nyt työ­mat­kai­li­jat jo­not­ta­vat au­tois­saan ku­ten en­nen­kin. Huo­maan myös it­se yhä useam­min ha­keu­tu­va­ni toi­mis­tol­lem­me – 16 ne­liön yk­siös­sä vie­te­tyt työ­päi­vät al­koi­vat vä­hi­tel­len nä­kyä hy­vin­voin­nis­sa­ni. Kai­paan ru­tii­ne­ja, työ­mat­kaa, huu­mo­ria ja työn­te­koon liit­ty­vää drai­via. Fir­mam­me on pie­ni ja työ­ni täy­sin so­siaa­li­ses­ta kon­tak­tis­ta riip­pu­vais­ta, mut­ta em­me ole lo­mau­tus­ten pii­ris­sä. On siis täytynyt löy­tää uu­sia kei­no­ja tuot­taa yri­tyk­sel­lem­me ar­voa ja an­sai­ta paik­kan­sa.

Ko­ko maail­maa ra­vis­te­le­va krii­si lait­toi mo­nen elä­mä­nar­vot uu­teen jär­jes­tyk­seen, ja se voi ol­la ihan hy­vä­kin asia. Us­kon, et­tä myös mo­ni ul­ko­suo­ma­lai­nen on tä­nä ke­vää­nä joutunut uu­del­la ta­val­la kas­vo­tus­ten va­lin­tan­sa kans­sa asua Suo­men ra­jo­jen ulkopuolella ja kau­ka­na rak­kais­ta. Omal­la koh­dal­la­ni esi­mer­kik­si Suo­men ja Ruot­sin koronalinjojen eri­lai­suu­des­ta kär­jis­ty­nyt ris­ti­rii­ta on toi­si­naan tun­tu­nut yl­lät­tä­vän­kin hen­ki­lö­koh­tai­sel­ta.

Kos­kaan aiem­min en ole ko­ke­nut ole­va­ni yh­tä räi­keäl­lä ta­val­la kah­den maan kan­sa­lai­nen.

Saariston lapsi

Vietin viime viikonlopun sukulaiseni luona Tukholman saaristossa. On se vaan niin ainutlaatuinen paikka! Olkoonkin, että saaristokäsitykseni perustuu enimmäkseen leffojen tai Solsidanin romantisoituun, auringon ja aaltojen haalistamaan kuvaan.

Olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että elämä saaristossa maistuu suolalta, merituulelta ja Helly Hansenin purjehdustakeilta. Ja juuri siksi sen täytyy olla niin hyvää.

AfterlightImage 64AfterlightImage 63

Tukholman saaristo on siitäkin ihmeellinen, että saaria on paljon (30 000!) ja kaupunki levittäytyy osin niiden päälle. On aivan normaalia, että tukholmalaisen työmatkaan sisältyy merimatka. Saariston uranaiset loihtivat aamuisin autolautoilla päivän meikin ja kutsuvat sitä seitsemän minuutin meikiksi – juuri niin kauan voi lauttamatka saarten välillä kestää.

Vaikka omat hermoni eivät kestäisi tällaista työmatkailua, larppaan saaristoelämää mielelläni lyhyissä erissä. Viime kesänä sain maistaa sitä purjeveneen kannelta ja voi pojat, se jos mikä oli ulkoilmaelämää parhaimmillaan!

Tulevalta kesältä odotan siis vähintäänkin kahden viikon purjehdusreissua, jossa aion kiskoa purjeita kunnes kämmeneni kovettuvat.

Ikigaita etsimässä — Virve Fredman

Ikigaita etsimässä — Virve Fredman

Unfinnished Business is back!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uuden kauden avaa huikea Virve Fredman! Virve asuu viidettä vuotta Tukholmassa ja tunnetaan ehkä parhaiten suositusta kosmetiikkablogistaan. Viime vuodet hän on luonut Tukholmassa menestyksekästä uraa verkkokaupan maapäällikkönä, mutta nyt Virve seisoo täysin uudessa tienhaarassa elämässään.

Jaksossa ollaankin loppujen lopuksi melko syvällisten kysymysten äärellä. Täytyykö työn sanella elämää? Mitä vaihtoehtoisia tapoja on tienata ja elää kuin tavallinen päivätyö? Mitä tarkoittaa japaninkielinen termi ‘ikigai’, miksi se on Virvelle tärkeä ja miten sen voi löytää?

”Hetkinen – eihän tässä oo mitään järkee. En mä ehkä haluakaan enää sellaista perinteistä uraa.” — Virve Fredman

Toki jaksossa puhutaan myös vähemmän syvällisiä: ruotsinlaivojen taxfree-kulttuurista, suomalaisten ja ruotsalaisten kauneudenhoidon eroavaisuuksista, ruotsalaisesta päätöksenteosta ja ruotsalaismiesten parroista. Just saying.

Kuuntelehan! 😻

Uravinkit Tukholmasta

Uravinkit Tukholmasta

Daniel Wellingtonin kellot ja iDeal of Swedenin kännykänkuoret ovat monille tuttuja esteettisistä Instagram-fiideistä, mutta harva tietää, että jälkimmäisen markkinointijohtajana vaikuttaa suomalainen mimmi! Unfinnished Business -podin ensimmäisessä jaksossa vierailee 31-vuotias Raisa Räisänen, joka on tehnyt melkoisen rakettiuran Tukholmassa. Muodin maisteri Raisa on suorastaan vaikuttajamarkkinoinnin edelläkävijä johtaessaan ruotsalaisen iDeal of Swedenin massiivista 55:n henkilön markkinointiosastoa.

Kuuntele jakso täältä!

Okei, voidaanko puhua hetki ihan vaan siitä, että nämä em. vaikuttajamarkkinoinnin jätit ovat kiistatta 2010-luvun markkinointiviestinnän suunnannäyttäjiä ja menestystarinoita. Yritykset ovat perustaneet koko strategiansa vaikuttajamarkkinoinnin ympärille ja tahkoavat reilu kahden miljardin Ruotsin kruunun vuosittaista liikevaihtoa. Huh! Jaksossa kurkistetaan siis myös vähän kulissien taakse, että miten tällaista masiinaa oikein johdetaan.

Itseeni erityisen vaikutuksen teki Raisan määrätietoisuus ja peloton asenne oppimiseen, puhumattakaan erittäin sitkeästä työnteosta – mimmi hoiteli kaksi gradua kokopäivätyön ohella! Meikäläisen itsekuri olisi ihan ennennäkemättömällä koetuksella tällaisessa rypistyksessä, yhdessäkin oli jo tekemistä.

Mitä vinkkejä Raisa antaa sinulle, joka haaveilet samankaltaisesta urakehityksestä?

Breaking news: urakehitys ei tule ilmaiseksi. Sen eteen pitää itse aktiivisesti tehdä töitä ja sille täytyy vaatia sen ansaitsema huomio. Omien unelmien ja tavoitteiden ääneen lausuminen on tärkeää, sillä pomomme sen enempää kuin puolisommekaan eivät ole ajatustenlukijoita.

Raisan uran alkuvaiheilta nousi hyvä esimerkki pomon osallistamisesta omaan urakehitykseen:

Joko mä saan toisen työtehtävän konsernin sisällä, tai sit mä lähden ja etin ite uuden työtehtävän.

Yeeees! Fiksut firmathan eivät päästä hyviä tekijöitä noin vain menemään, joten se on win-win, jos kerrot reippaasti toiveesi siirtyä haastavampiin tehtäviin.

Itse olen treenannut tätä asioiden ääneen lausumista monessakin asiassa: “juoksen ensi keväänä maratonin”ja “aion ostaa Tukholmasta asunnon” näin muutamia mainitakseni. Kynnys isoihinkin unelmiin madaltuu, kun ne sanoo ääneen – ääneen lausuttu on puoliksi tehty (heheh). Lisäksi sitä huomaa, että muut lähtökohtaisesti toivovat sinun onnistuvan ja ovat vieläpä halukkaita auttamaan matkan varrella. Maratoneja takana on kaksi, asunnon osto vielä edessä – joskin se tuntuu sitäkin konkreettisemmalta, koska nyt saan tavoitteeseeni jeesiä muilta! (Vinkkien, ei valitettavasti investoinnin muodossa.)

Jakson 3 + 1 uravinkit:

  1. Mikäli CMO-tittelit kiinnostaa, panosta hard skillseihin: koodausta, exceliä ja data-analyysiä. “Sun täytyy olla tosi hyvä excelinpyörittäjä ja ymmärtää miten meidän saitti on rakennettu ja mistä sitä dataa haetaan, kun tehdään viestintää tai kampanjoita.” Positiivista on se, että kaikki nämä em. asiat pystyy oppimaan myös koulunpenkiltä päästyäsi! Nettihän on pullollaan koodauskursseja.
  2. Mikäli kansainvälinen ura kutkuttaa, päästä irti täydellisyyden tavoittelusta kielten puhumisen suhteen. Kun hiffaa, että virheitä saa tehdä eikä niiden tekeminen haittaa (ihan oikeasti ei haittaa, mä en tiedä miten ihmiset saisi ymmärtämään tämän), elämästä tulee paljon helpompaa ja voi jännittää vähemmän. Hyödyllinen kikka on pyytää ystäviä ja kollegoita korjaamaan sua. Se ON epämukavaa, mutta niiden epämukavien fiilisten kanssa voi elää.
  3. Mikäli minkäänlainen muutos ja uuden oppiminen kiinnostaa, ole utelias ja vaadi uusia työtehtäviä. Oli kyseessä sitten uusi työ, yhteiskuntaan integroituminen tai mielenkiinnonkohteesta työn tekeminen, tee päätös, että tätä kohti mennään. Ei tarvitse mennä harmaan kiven läpi, mutta kohti kuitenkin!

+ 1 On erittäin OK omaksua sopivasti röyhkeä ota tai jätä -mentaliteetti! Jos työnantajallasi ei ole tarjota sinua kiinnostavia työtehtäviä tai edes tukea roolissa kehittymiseen, vaihda. On olemassa parempaa. Ymmärrän, että aina ei elämäntilanne salli nopeita tai näyttäviä liikkeitä, mutta kuten muistatte, muutos ei tule uhrauksittakaan.

Mitä ruotsin kielen sanoja löytyy Raisan uusien sanojen listalta? Mitä suomalaisia piirteitä Ruotsissa arvostetaan?

Kuuntelehan. 😘

♥: Loviisa