Näin onnistut työhaastattelussa

Näin onnistut työhaastattelussa

Tämä postaus on jatkoa edelliselle postaukselle, jossa kerroin vinkkini työnhakuun.

Välitän työkseni konsultteja, ja yksi olennaisimmista työtehtävistäni on konsulttien valmentaminen työhaastatteluihin. Haastatteluhan on tosiaan se kaikista kriittisin H-hetki missä tahansa työnhakuprosessissa: siinä ollaan jo niin lähellä uutta työpaikkaa, että huolelliseen valmistautumiseen kannattaa satsata paljon aikaa parhaiden mahdollisten onnistumisedellytysten luomiseksi.

Eteeni on avautunut täysin uusi tieteenhaara: miten voittaa työhaastattelussa?

Halusin jakaa teillekin muutamia hyväksi havaitsemiani kikkoja, joilla omia mahdollisuuksiaan unelmaduunin nappaamiseen voi parantaa.

Olkaapa hyvät!

1. Tee taustatyösi sekä haastattelijasta että yrityksestä

Lueskele yrityksen sivuilla olevia työpaikkailmoituksia, selaa sosiaalisen median kanavat ja yritä luoda mahdollisimman kattava kuva siitä, millainen firma on kyseessä ja minkälaisia tyyppejä siellä työskentelee. Jos tunnet ihmisiä firmassa tai kilpailijoilla, kilauta kaverille. Tsekkaa myös haastattelijat etukäteen LinkedInistä ja etsi yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Kenties henkilö on urheilullinen? Koiraihmisiä? Tykkää matkustella? Kaikista tiedonmurusista voi olla hyötyä tapaamisessa, kun voit tietoisesti tarttua aiheisiin, joita tiedät haastattelijan pitävän tärkeinä.

2. Haastattelussa on kyse turvallisuuden tunteen luomisesta

Kun valmistaudut haastatteluun, pidä mielessä tämä: pohjimmiltaan työhaastattelussa on kyse turvallisuuden tunteen luomisesta. Siitä, että yrityksen edustajille tulee sinusta luottavainen fiilis: “Tässäpä on tyyppi, joka ottaa sydämen asiakseen auttaa meitä eteenpäin.” 

Tämän tunteen syntymiseen vaikuttaa moni eri tekijä, ei pelkästään hieno CV. Enimmäkseen siinä on kyse asenteestasi uusien asioiden ja ihmisten edessä, halustasi oppia ja tehdä parhaasi niillä työkaluilla ja opeilla, jotka sinulle on tähän mennessä kertynyt. Mieti siis haastattelua kokonaisuutena tältä kantilta!

3. Valmistele 30 sekunnin esittely itsestäsi

“Kertoisitko vähän itsestäsi?”. Jos joku asia on aivan varma niin se, että sinua pyydetään esittäytymään työhaastattelussa. Pidä siis huoli, ettet jää sanattomaksi tai ala lörpöttelemään epäolennaisuuksia!

Hyvä hissipuhe on lyhyt ja pysyy mahdollisimman yleisellä tasolla. Älä mene yksityiskohtiin, koska et vielä tiedä, mikä haastattelijalle on tärkeää tai mikä tehtävässä on olennaisinta – et halua puhua itseäsi pussiin jo ensiminuuteilla. Jos olet vastavalmistunut, vältä puhumasta liikaa opinnoista, koska se alleviivaa kokemattomuutta. Yritä tuoda esittelyssäsi esiin mieluummin ammatillisia kiinnostuksenkohteitasi.

Päätä puheenvuorosi heittämällä pallo takaisin haastattelijalle: “Entäs sinä – ymmärsin, että olet ollut talossa kohta 3 vuotta. Mikä sai sut vaihtamaan X:lle?”

4. Valmistele esimerkkejä – mistä olet ylpeä?

Usein sinua pyydetään antamaan erilaisia esimerkkejä työurasi varrelta. Tarkoitus on tietysti selvittää, miten työskentelet paineen alla, miten ratkaisit ongelman, miten annat palautetta tai minkälainen olet tiimikaverina. Mieti jo etukäteen näitä esimerkkejä – asioita, joista haluat kertoa. Jos et keksi sopivaa esimerkkiä, anna hypoteettinen esimerkki.

Yritä antaa esimerkkejä useammista työtehtävistä ja rooleista vuosien takaa, ei vain siitä viimeisimmästä. Tällä tavalla luot vaikutelmaa laaja-alaisesta kokemuksesta: olet nähnyt erilaisia organisaatioita, tiimejä, yrityskulttuureita, tilanteita, työkavereita ja niin edelleen.

Mistä olet ylpeä? Jos mahdollista, kerro siitä sopivassa välissä! (Mutta ei näillä sanoilla – tarkoitus ei ole ylpeillä vaan puhua vahvuuksistasi ja jostakin sinulle merkityksellisestä kokemuksesta.)

5. Valmistele kysymykset – mitä haluat tietää?

Haastattelutilanne on vähintään yhtä tärkeä tilaisuus sinulle haastatella yritystä. Mieti hyvissä ajoin etukäteen, mitä haluat oikeasti tietää firmasta, työtehtävistä, kulttuurista, kollegoista, päätöksenteosta, visiosta, palautteenantokulttuurista – you name it. Kirjoita muistikirjaasi ylös kysymykset, joihin sinun täytyy ihan ehdottomasti saada vastaus. Näin voit haastattelutilanteen päätteeksi tarkistaa, oletko muistanut kysyä kaiken.

Tarkoitus ei ole lukea haastattelun aikana kysymyksiä paperista, mutta tämä on varotoimenpide, jotta sinun ei jälkikäteen tarvitse harmitella, että unohdit kysyä jotakin tärkeää!

6. Haastattelu alkaa kahviautomaatilla

Haastattelu alkaa siitä hetkestä, kun ilmoittaudut respaan – viimeistään kahviautomaatilla. Tässä vaiheessa on hyvä osata rentoa jutustelua, kuten “Onpa freesi toimisto, vastikäänkö muutitte?”, “Kauanko sinä olitkaan ollut X-yrityksessä?”, “Montako työntekijää teitä istuu tällä toimistolla?” ja niin edelleen. Voit myös luontevalla tavalla tuoda ilmi 1. kohdassa löydettyjä yhteisiä mielenkiinnonkohteita, mutta älä ole kriippari! Kukaan ei halua tuntea oloansa stalkatuksi, joten on tärkeää olla hienovarainen.

7. Johda haastattelua

Suurinta osaa haastatteluista voi johtaa. Sinun tavoitteesi on, että myös haastattelija olisi äänessä mahdollisimman paljon, jotta saat kattavan kuvan tehtävästä ja tehtävään haettavasta henkilöstä. Mitä enemmän haastattelija puhuu ennen sinua, sitä paremmin voit valita omat esimerkkisi ja vastauksesi sopimaan tilanteeseen. Toisaalta haluat myös puhua aiheista, joissa itse olet hyvä. Keskustelua on siis hyvä johdatella omille vahvuusalueille.

Haastattelua voi johtaa kuuntelemalla aktiivisesti ja kysymällä kysymyksiä. Kuten mainitsin kohdassa 3,  itselle tärkeät kysymykset on hyvä listata etukäteen, jotta niitä ei unohtaisi kysyä. Haastattelutilanteessa on kuitenkin tärkeämpää olla läsnä ja aidosti kuunnella, mitä haastattelija kertoo – siten pystyt esittämään tarkentavia kysymyksiä kuulemasi perusteella.

Myös avoimet kysymykset ovat hyviä: “Mitä tarkoitat, kun sanot..”, “Kertoisitko lisää tästä?”, “Olenko ymmärtänyt oikein, että…”

8. Tuo osaamisesi ilmi hyvillä kysymyksillä

Oman osaamisen voi tuoda esiin kärjistetysti kahdella tavalla. Joko kerrot, että olet Suomen paras viestintäsuunnittelija tai sitten kysyt niitä kuuluisia teräviä kysymyksiä. Ensimmäinen tapa on helppo tulkita tyhjäksi sanahelinäksi, kun taas relevanttien kysymysten esittäminen herättää luottamusta: sinä todella tiedät mistä puhut, ja olet tehnyt kotiläksysi niin yrityksestä kuin toimialasta. Pohjaa kysymyksesi alan ilmiöihin, tekemääsi taustatutkimukseen ja työkokemukseesi, jolloin osaamisesi käy ilmi kuin itsestään.

9. Vältä kokemusten arvottamista

Kun kerrot taidoistasi, vältä arvottavia sanoja. Tämä koskee sekä superlatiiveja että vähättelyä. Esimerkiksi tämä on arvottamista: “Olen työskennellyt ihan vähän tämän asian parissa.”

Ole mieluummin mahdollisimman konkreettinen! Kuvaile rehellisesti mitä olet tehnyt, mutta älä turhaan arvota kokemusta. Joskus ajallisesti lyhytkin kokemus voi olla opettanut sinulle kaiken olennaisen ko. taidosta!

10. Osoita kiinnostusta tehtävää kohtaan

On parempi voittaa haastattelu, saada tarjous ja kieltäytyä työpaikasta, kuin olla saamatta tarjousta laisinkaan. Suhtaudu jokaiseen työhaastatteluun siis siten, että kyseessä on maailman mielenkiintoisin tehtävä (vaikka olisit oikeasti epäluuloinen sen suhteen, onko kyseessä todella unelmaduunisi).

Voit osoittaa kiinnostusta mm. yksinkertaisella vahvistamisella. Kommentoi haastattelijan kertomia asioita positiivisesti: “Mielenkiintoista”, “Kuulostaa jännittävältä”, “Olette selkeästi panostaneet tähän” jne. Älä kuitenkaan mielistele tai liioittele, vaan yritä keskittyä kommentoimaan niitä asioita, joista olet aidosti ilahtunut.

11. Jos et osaa jotakin, älä vastaa ei

Usein spesifejä työkaluja, taitoja tai yrityskohtaisten ohjelmien hallitsemista tärkeämpää on ymmärrys siitä, minkä ongelman ne ratkaisevat. Esimerkiksi konsulttibisneksessä asiakkaiden vaatimuslistoilla pyörii jatkuvasti liuta erilaisia teknologiatermejä, mutta käytännössä hyvin harva täyttää kaikki kriteerit. Tällöin olennaisinta on pystyä analyyttisesti vertailemaan eri ohjelmointikielien tai teknologiaratkaisujen hyötyjä ja haittoja ja siten osoittaa, että ymmärtää itse ongelman – työkaluthan ovat vain yhdenlainen ratkaisu siihen.

Kun sinulta siis kysytään osaatko jotakin/oletko työskennellyt X asian parissa aiemmin, älä koskaan vastaa kysymykseen pelkästään kieltävästi. Vastaa mieluummin näin:

“Juuri X ei ole tuttu, mutta sen sijaan olen työskennellyt Y:n parissa, mikä käytännössä ratkaisee saman ongelman. Valitsimme Y:n, koska se vastasi paremmin tarpeeseemme tästä ja tästä, kun taas X olen ymmärtänyt on parempi vaihtoehto, jos haluaa tätä ja tätä.”

Hiffaatteko? Mikäli jokin asia ei ole ennestään tuttu, yritä vertailla sitä mahdollisimman sujuvasti johonkin samankaltaiseen asiaan, josta sinulla on kokemusta – edes vähän.

12. Päätä haastattelu tähän kysymykseen

Olen monesti ollut mukana tilanteissa, joissa kauppoja ei ole tullut ja asiakas antaa palautetta, että konsultilta puuttui vaikkapa kokemusta tiimin vetovastuusta. Yhtä usein konsultti itse kokee näissä tilanteissa, että palaute on epäoikeudenmukaista, koska kyseinen asia ei edes tullut haastattelussa kunnolla puheeksi. Asialle ei kuitenkaan voi tehdä enää mitään siinä vaiheessa, kun yritys on päätöksensä tehnyt.

Jossittelun vältät kysymällä haastattelutilanteen päätteeksi: “Kaiken kuulemanne jälkeen, onko jotakin sellaista tehtävän kannalta olennaista, joka minun profiilistani uupuu?” Näin saat palautteen välittömästi ja voit vielä reagoida siihen: paikata aukkoja ja perustella heikkouksiasi.

+ 1 Loppuvaikutelma on vähintään yhtä tärkeä kuin ensivaikutelma

Jos et muista mitään muuta edellämainituista vinkeistä, muista edes tämä: lähde haastattelusta hymyssä suin ja sano ääneen, että olipas kyllä hyvä haastattelu ja äärimmäisen mielenkiintoinen työpaikka!

Lopuksi: huolimatta työhaastattelun lopputuloksesta, käy jälkikäteen tilanne päässäsi läpi ja kirjoita ylös missä asioissa onnistuit ja missä voit parantaa ensi kerralla. Haastatteluissa – kuten missä tahansa muussakin asiassa elämässä – voi tulla paremmaksi, kunhan vaan treenaa tarpeeksi!

Haaveena uusi työpaikka? 5 vinkkiä työnhakuun

En ole ammatissani suoranaisesti rekrytoinnin tai henkilöstöhallinnon ekspertti. Välitän kuitenkin työkseni IT-konsultteja, mikä käytännössä tarkoittaa kaikkea tätä:

  • Tapaan viikoittain kymmeniä yrityksiä ja päättävissä asemissa istuvia ihmisiä, joiden kanssa keskustelen mm. siitä, minkälaisia henkilöitä he etsivät ja mitä asioita he painottavat rekrytoidessaan
  • Autan konsultteja sanoittamaan oman osaamisensa, viilaan ja kokoan ansioluetteloita
  • Valmennan sekä kokeneita että kokemattomia konsultteja työhaastatteluihin
  • Istun mukana työhaastatteluissa ja “autan”, jos tilanne sitä vaatii – useimmiten lähinnä kuuntelen
  • Perkaan kunkin haastattelutilanteen jälkikäteen: missä onnistuttiin ja missä voi parantaa

Se, tuleeko valituksi työnhakuprosessissa haastatteluvaiheeseen, voi olla pienistä mutta merkittävistä asioista kiinni. Haluan jakaa teille muutamia vinkkivitosia, joita voi soveltaa omaan työnhakuprosessiinsa maun mukaan.

1. Ansioluetteloon kelpaa muukin kuin työkokemus

Taitojen karttuminen ei riipu titteleistä tai työnantajista. Ansioluetteloon tai hakukirjeeseen on hyvä sanoittaa kaikki roolille olennainen tietotaito, oli sen saanut sitten opiskelijayhdistyksen hallituksesta, nettikurssista, naapurille väsätystä kotisivu-projektista tai itse rakennetusta 3D-printteristä. Nuoruuden kesät jäätelökiskalla eivät välttämättä ole olennaista tietoa, jos haettava tehtävä on asiantuntijarooli media-alalla, mutta podcast-harrastus tai opinnoissa tehdyt projektityöt aiheesta voivat olla hyvinkin relevantteja.

Avain on muotoilla mikä tahansa kokemus niin, että siitä käy ilmi mikä oli ongelma, miten ratkaisit sen ja mikä oli lopputulos. Kiinnitä huomiota retoriikkaan: älä nimitä kouluprojektia kouluprojektiksi, vaan nimeä kokemus sisällön perusteella. Joskus aiempien työpaikkojen viralliset tittelit eivät vastaa lainkaan hoidettuja työtehtäviä (koska monet yritykset esim. painavat palkkoja alas kaiken maailman pilipalititteleillä), jolloin rekrytoija saa suoraan sanottuna väärän kuvan osaamisestasi.

Hakemus on kirjaimellinen pääsylippusi työhaastatteluun, ja sen pitää myydä! Olethan nostanut haettavan tehtävän kannalta olennaisimman työkokemuksen CV:n ensimmäiselle sivulle?

2. Kukaan ei täytä työpaikkailmoituksen jokaista vaatimusta

Älä hae työpaikkaa, jos pystyt huoletta ruksimaan jokaisen vaatimuskohdan ilmoituksessa. Miksi haluaisit hakea tehtävää, joka ei haasta sinua tai opeta uutta? Tämä on hyvin tyypillinen ilmiö etenkin vastavalmistuneiden ja usein myös naisten kohdalla: omasta osaamisesta tunnetaan niin suurta epävarmuutta, että jätetään hakematta mielenkiintoista paikkaa vain koska “joku vaatimuksista ei täyty” ja “joku muu varmasti osaa tämänkin paremmin”. Se ei ole olennaista.

Yksi tyypillinen vastavalmistuneiden harhauskomus liittyy myös työkokemuksen määrään. Elämä helpottuu kun oivaltaa, että työkokemuksen ei tarvitse olla yhtäjaksoista. Itse olen ollut 1,5 vuotta yhtäjaksoisesti työelämässä, mutta kappas, kaikki pätkät mukaan laskettuna minulla on lähes 4 vuoden kokemus alalta!

3.  Osoita palavaa kiinnostusta tehtävää kohtaan

Hakuvaiheessa suurin välitavoitteesi on päästä työhaastatteluun, ja näitä mahdollisuuksia kasvatat ensinnäkin mätsäämällä sekä CV:n että motivaatiokirjeen mahdollisimman hyvin ilmoitusta vastaamaan. (Lue kohta kaksi, jos nyt ajattelet, että sinun tulee täyttää jokainen vaatimus.) Etsi toistuvia sanoja ja luonnehdintoja ilmoituksesta, sanoita ne omaan suuhusi sopivaksi ja varmista että mahdollisimman moni niistä tulee jollain tavalla ilmi hakemuksessasi. Paikkaa puuttuvia taitoja tuomalla ilmi samankaltaisia kokemuksia tai niitä edellä mainittuja omia intohimoprojekteja.

Kirjoita sydämestäsi, mutta ammatillisesta näkökulmasta. Osoita, että olet tehnyt taustatyösi. Mikä kuvauksessa sai sinut hakemaan tehtävää? Mitä sellaista ainutlaatuista yritys tekee, jonka takia se on juuri oikea seuraava ammatillinen haaste sinulle? Mitä sellaista sinä teet ja olet, jota yritys tarvitsee?

4. Laita viestiä tuntemattomille (eli verkostoidu)

Olen työskennellyt myynnin parissa aiemminkin, mutta silti ensimmäiset pari kuukautta kontaktipyyntöjen lähettely ja täysin tuntemattomille kirjoittelu LinkedInissä hirvitti. “Ihminen tulee paremmaksi siinä, mitä hän tekee” sanoo kuitenkin eräs viisas kollegani. Googlaa unelmiesi työnantaja ja etsi oikeat henkilöt LinkedInistä (rekrytoija, CTO, CMO, COO – you name it!), ja laita kontaktipyyntöä viestin kera menemään. Tähän malliin:

“Moi XXX! Mun nimi on Loviisa ja olen intohimoinen markkinointialan monitaituri. Olen jo pitkään seurannut teidän firman kasvua ja ihaillut vierestä, miten oivaltavia kamppiksia te teette. Omaa sydäntäni lähellä on juurikin XXX ja YYY, joissa te olette kiistatta alan ykkösiä Suomessa. Olisi mahtavaa jutella tästä lisää! Terkuin, Loviisa”

5. Älä lannistu

Jos HR-vastaava hyväksyy Linkedin-yhteyspyyntösi, mahtavaa – laita heti perään toinen hieman pidempi viesti, jossa avaat yhteydenottoasi lisää ja ehdotat kahvitreffejä. Jos henkilöstä ei koskaan kuulu mitään, älä lannistu. Samassa firmassa on varmasti 10 muutakin ihmistä, joille voit laittaa viestiä. Vielä parempaa on, jos teillä on yhteisiä tuttuja tai yhteyksiä, olkoonkin vaikka vain nimellisiä: namedroppaile rohkeasti!

(Ellet ole polttanut siltoja tuttuihisi…)

Soita perään tai laita meili/kontaktipyyntö menemään sen lisäksi, että laitat hakemuksen jotain muuta kautta. Tuntuu ehkä helpommalta hakea töitä anonyymin hakulomakkeen kautta, mutta ne parhaat paikat eivät mene välttämättä koskaan avoimeen hakuun.

Sitä paitsi, haluan uskoa, että hyville tekijöille tehdään kyllä firmassa tilaa ennemmin tai myöhemmin!

P.S. Miten onnistua työhaastattelussa -vinkit seuraa sitten myöhemmin. 😉

Mistä on hyvä yrityskonferenssi tehty?

AfterlightImage 47AfterlightImage 49AfterlightImage 47.JPG

Yökävelyitä Pariisin kaduilla, Eiffel-torni, Disneyland, lounas Reimsissä ja samppanjaa Champagnessa. Olin viikko sitten elämäni ensimmäisellä konferenssimatkalla Ranskassa! Konferenssit ovat täällä IT-kuplassa aivan erityinen juttu, jolla sitoutetaan ja inspiroidaan työntekijöitä. Firmat pistävät toinen toistaan paremmaksi mitä tulee yllätyksiin ja puitteisiin, ja matkakohde pidetään salassa laskeutumiseen saakka. Eräskin moderni softayritys siirtää koko puljun kuukaudeksi johonkin lämpimään kohteeseen talvella.

Meidän firmalta en odottanut ylimääräistä koreilua — ei olla sen kokoisia eikä tyyppisiä, että koko viikonlopun hulppea juhlaputki jaksaisi motivoida ketään. Sen sijaan osasin odottaa tiukkaa ohjelmaa ja itsensä kehittämiseen liittyviä teemoja, mutta viikonloppu yllätti silti monella tavalla. Ensinnäkin on aivan käsittämätöntä, miten paljon sitä ehtii 48 tunnissa nähdä ja kokea, jos vähän tinkii nukkumisesta!

Parasta antia oli kuitenkin se, että pääsi tutustumaan työkavereihin syvällisemmin tutun arjen ja Tukholma-todellisuuden ulkopuolella. Vaikka olemme jo lähtökohtaisesti tiivis porukka, näkee sitä toisista aivan eri puolia, kun kirjaimellisesti jakaa sängyn jonkun kanssa viikonlopun ajan. Olen myös onnellinen, että olen jo työpaikkani vakiokalustoa enkä alituisten kieliepävarmuuksien vangitsema! Niistä lähtökohdista olisin inhonnut ja pelännyt tällaista viikonloppua, joka on kielipuolelle sosiaalisesti aivan äärimmäisen uuvuttava. (Muistan parikin “kivaa ryhmäytymisviikonloppua” keskellä ei mitään ensimmäisinä Ruotsi-vuosinani, ja soittelin itku kurkussa kavereille, kun oli niin hankalaa.)

Toinen ihana juttu oli työpajat, joita viikonloppuun ei edes turisteilun lomaan mahtunut montaa, mutta jotka olivat sitäkin aidompia. Meiltä meille, ei kliseisiä ryhmäytysleikkejä vaan päivittäin jakamassamme arjessa vahvasti kiinni olevaa asiaa. Miten voimme ratkoa konflikteja hierarkiattomassa organisaatiossa, miten työskentelemme palautteen kanssa päivittäin? Mitä luottamus merkitsee ja miten rakennamme sitä sekä toisiimme että asiakkaisiimme?

Rakastan pohtia näitä osallistavan yrityskulttuurin rakentamiseen ja itsensä kehittämiseen liittyviä teemoja, enkä ihan heti keksi parempaa paikkaa tehdä sitä kuin ranskalaisen linnan takapihalla, jättimäisen puun ja tuikkivien valojen alla.

Kolme vinkkiä johtajalle, joka haluaa edistää tasa-arvoa

Olin viime viikolla Fannys Förebilder -podcastin livenauhoituksessa Tukholman Scalateaternilla. En ollut ensinnäkään koskaan aikaisemmin ollut livepodi-tilaisuudessa, ja jostain syystä odotin, että puhujilla olisi välissään pöydällä iso mikrofoni, johon he yhdessä puhuvat. Hahah! Miten minulla ei tullut mieleenkään, että tilaisuus voi tosiaan olla kuin mikä tahansa puheohjelma, joka nyt vaan samalla nauhoitetaan. Podcastin nauhoituksen aisti ainoastaan siitä, miten huolellisesti podin juontaja Fanny puhui: esittelyt ja kysymykset olivat harkittuja, puhe hyvin selkeää ruotsia ilman turhia täytesanoja tai haparointeja. Sellaista on podcastissa miellyttävämpi kuunnella (ja helpompi editoida!) kuin sekavaa freestailausta.

Fannys Förebilder on työelämää käsittelevä podcast naisen näkökulmasta. Vieraina kuullaan siis kirjaimellisesti Fanny Widmanin esikuvia, niin miehiä kuin naisia, jotka kertovat omia kokemuksiaan ja vinkkejään työelämän haasteissa luovimiseen. Tämän kertaisen livenauhoituksen vieras oli Helene Barnekow, pitkän kansainvälisen uran tehnyt uramimmi ja nykyinen Ruotsin Microsoftin toimari.

Livepodin jutustelu (jonka myöhemmin siis voi kuunnella podina) keskittyi Barnekowin uraan erittäin miesvaltaisella IT-alalla, ja siihen, miten edistää näissä olosuhteissa tasa-arvoa. Sekä Barnekow että Widman kertoivat tilanteista, joissa he ovat tulleet kohdatuksi vähemmän pätevinä kuin samassa roolissa olevat mieskollegansa. Itsekin tunnistin pari tilannetta, kuten esimerkiksi se, että asiakas puhuu vain miespuoliselle kollegalleni vaikka tapaaminen on minun. Ja se, kun törmään pelkistä keski-iän ylittäneistä valkoisista miehistä koostuviin hallitusesittelyihin yritysten kotisivuilla — ei tee ainakaan itseni yhtään mieli hakea sellaiseen firmaan töihin! Näissä tilanteissa niitä mimmi-esikuvia juuri tarvitaan. 🙂

Koska kaikki lähtee johtoportaasta, Barnekow antoi vinkkivitosensa tasa-arvon edistämisestä yritysjohtajille. Vaikka näiden asioiden pitäisi olla ihan peruskauraa, mielestäni ne olivat ihan hyvä kiteytys!

  1. Mieti, onko tasa-arvo sinulle oikeasti tärkeä arvo. Voitko seistä sen takana myrskyisempinäkin aikoina? Tämä tietysti edellyttää, että myös syvällisesti ymmärrät mitä tasa-arvo tarkoittaa ja mitä hyötyjä siitä firmallesi on.
  2. Ympäröi itsesi ihmisillä, jotka pitävät tasa-arvoa yhtä tärkeänä arvona kuin sinä. Ei ole väliä, ovatko nämä ihmiset firman ulko- vai sisäpuolisia tyyppejä, mutta tarvitset lähellesi ihmisiä ja muutosagentteja, jotka suhtautuvat kanssasi intohimolla tähän kysymykseen.
  3. Älä aja yhtäkään rekryprosessia läpi ilman, että rekrylistalla on sekä naisia että miehiä. Mielestäni tämä oli selkeä: jos pidät huolen, että jo prosessissa on mukana monipuolisia kandidaatteja, on huomattavasti todennäköisempää, että firmasi monimuotoisuus lisääntyy!

Ajatuksia itsensä johtamisesta

AfterlightImage 35

Sorry but not sorry, tulin jauhamaan yhdestä lempiaiheestani ja työelämän buzz wordista eli itsensä johtamisesta.

Kuuntelin ruotsalaisen Alexander Pärlerosin suosittua Framgångspoddenia, jossa nimensä mukaisesti  vierailee menestyneitä ihmisiä eri aloilta kertomassa tarinansa. Podi on Ruotsin suosituimpia ja sen vieraina on kuultu niin poliitikkoja, yritysjohtajia, viihdetähtiä, näyttelijöitä, influencereita kuin psyakiatrejakin. Ihan laidasta laitaan siis, suosittelen!

Jaksossa 303 vieraana on johdon konsultointia tarjoavan Centigon perustaja Johan Waller keskustelemassa Centigon poikkeuksellisena pidetystä yrityskulttuurista. Näin lyhykäisyydessään heillä ei ole hierarkiaa eikä pomoja, vaan vastuualueita otetaan demokraattisesti haltuun sen mukaan, kuka mihinkin asiaan haluaa tarttua. Pomojen virkaa hoitaa kullekin työntekijälle määrätyt kaksi mentoria, joiden kanssa huolehditaan tavoitteiden asettamisesta, henkilökohtaisesta kehityksestä jne.

Kuuntelin jaksoa suurella mielenkiinnolla, koska meidän firmahan ratsastaa myös tällä samaisella itseohjautuvuuden ja hierarkiattomuuden aallonharjalla. Mielenkiintoista siksikin, että me olemme vielä reissumme alussa, kun taas Centigo on jo etabloitunut ja menestyksekäs firma. Toisaalta vertailukohtamme ovat myös aivan erilaiset: Centigon legacy on hyvin perinteisellä Accenturella, kun taas meidän lähtökohtamme on mikä tahansa teknologiastartup.

Sain kuitenkin haastattelusta ja tuttavieni kanssa aiheesta keskusteltuani sellaisen käsityksen, että Centigolla vallitsee hierarkia siitä huolimatta, että sitä ei ole paperilla. Se onkin varmasti useamman itsensä johtamiseen perustuvan, “hierarkiattoman” firman heikkous (meidät mukaan lukien). Esimerkiksi Johanin kertoessa mentoroinnista sain sen vaikutelman, että mentorit penäävät mentoroitavan edistymistä suhteellisen standardoidun kysymyspatteriston avulla. Tenttaavat, onko mentoroitava yltänyt asettamiinsa tavoitteisiin, ja haastavat, josko tämä voisi yltää vielä parempaan tulokseen seuraavalla kerralla. Nämä samat mentorit myös asettavat palkkasi.

Meillä yksilön itsensä johtamisen vastuu ja vapaus on tietyllä tapaa suurempi — tavoitteet ovat vain sinua itseäsi varten, eikä niitä tarvitse jakaa muiden kanssa. Yhtälailla voit pyytää apua tavoitteellisuuteen, jos sitä koet tarvitsevasi. Sitähän se itsensä johtaminen on: ymmärrys siitä, mitä juuri sinä tarvitset työssä menestyäksesi. Vaikka kukaan ei kysele tavoitteidesi tai niissä edistymisen perään, olet vastuussa työpanoksestasi koko firmalle. Oikeastaan koko se omassa roolissa levereeraus perustuu juuri tälle sosiaaliselle paineelle ja oletukselle. Luottoon siihen, että me olemme palkanneet vain ihmisiä, jotka ovat tekijä-tyyppejä ja haluavat  edistää yrityksen kasvua. Siis tyyppejä, jotka tekevät sen, mitä heiltä odotetaankin.

Tavoitteissa edistymisen seuraamista tärkeämpää onkin asettaa selkeät odotukset. 

Itsensä johtaminen tarvitsee kukoistaakseen ennen kaikkea itsensä johtamisen kulttuurin. Mielestäni se ei ole mikään työpaikkailmoituksessa vaadittava yksittäinen “ominaisuus”, sillä ihminen ei voi aidosti johtaa itseään, ellei siihen ole työkaluja ja vapautta. Ehkä työpaikkailmoituksissa usein tarkoitetaan pikemminkin oma-aloitteisuutta tai itseohjautuvuutta? Joka tapauksessa, itsensä johtamisen ytimessä on se, että siihen perehdytetään.

Itse koin aluksi koko käsitteen aika vaikeana. Luulin tietysti ymmärtäneeni sen, mutta nyt tajuan, etten todellisuudessa hiffanut puoliakaan. Osin se johtui puutteellisesta perehdytyksestä, jossa luotettiin siihen, että kysyn, jos en ymmärrä tai jokin asia ihmetyttää. Se on osa itsensä johtamista: tietoa ei tuputeta, vaan tieto hankitaan kysymällä. Odottamaton tekijä tässä yhtälössä olikin kielimuuri, joka laimensi itseohjautuvuuttani ja ymmärrystäni aluksi sen verran, etten aina osannut pyytää apua, vaikka olisin sitä tarvinnut. Toisaalta olen myös armollinen kollegojani kohtaan, jotka eivät ole hekään tehneet tätä koskaan aiemmin — rakentaneet yritystä siis. Me teemme tätä kaikki ensimmäistä kertaa.

Vaikka olisi varmasti ollut helpompaa tulla itsensä johtamisen kulttuuriin sisään perehdytysmankelin läpi, olen iloinen, että olen saanut olla alusta asti mukana rakentamassa tätä kaikkea fail fast -mentaliteetilla.