Elämänhallintaa

Elämänhallintaa

AfterlightImage (1).JPG

Olen niitä ihmisiä, joilla on maksimissaan viisi vapaata viikonloppua vuodessa. Siis sellaista viikonloppua, kun kalenterissa ei ole kerta kaikkiaan mitään suunnitelmia – ei brunsseja, pirskeitä, kahvitteluja, illallisia tai leffailtoja. Rakastan sosiaalista elämää ja Tukholman kulttuuritarjontaa vähän liikaakin, ja elämä tuntuu toisinaan alituiselta tasapainottelulta kaiken kivan häppeningin ja turvallisen tylsän arjen välillä. Jälkimmäistä on vähemmän kuin toivoisin, mutta en silti aina osaa priorisoida sitä.

Tämän viikonlopun vietin siis palaten perusasioiden äärelle. Kaksi päivää riittää hädin tuskin palautumiseen, mutta on kai se parempi kuin ei mitään. Nukuin, siivosin (kämppä ei ollut nähnyt rättiä viikkoihin), laitoin ruokaa ensi kertaa moneen kuukauteen (kanttarellisoppaa jes!), kävin juoksulenkillä Gärdetin metsissä, join kotona kahvia ja päivitin pitkästä aikaa Spotify-listaani Suomi-musan ajantasalle. Kävin Järvafältetin luonnonpuistossa pitkällä kävelyllä, silittelin lampaita ja istuin kalliolle juomaan kahvia.

Kuuntelin lenkillä jo toista kertaa Anders Hansenin Sommarpratia (Sveriges Radion kesäpuhe), jossa hän selvittää hyvin inspiroivalla tavalla perusasioiden – liikunta, uni, ruoka – merkitystä nykyihmisen mielenterveydelle. Kuuntelin tämän uudestaan siksi, että halusin muistuttaa itseäni siitä, miten suuresti lyhytkin juoksulenkki luonnossa vaikuttaa stressitasoihin ja unenlaatuun. Tällaisena viikkona, kun olen joka arki-ilta tullut kotiin 22 jälkeen milloin miltäkin afterworkilta, kaipasin tooodella kipeästi reality checkiä.

Suurin haasteeni vapaa-ajan kanssa on se, että silloinkin, kun “en tee mitään”, takaraivossani kutittelee pitkä lista erilaisia aktiviteetteja tai intohimoprojekteja, joita haluaisin edistää. Ja kuitenkin, olivat ne kuinka kivoja asioita tahansa, vievät ne valtavasti energiaa kaiken muun ohella.

Alunperin olin suunnitellut tällekin viikonlopulle telttaretkeä tai purjehdusreissua, mutta voi miten iloinen olen, etten lähtenyt.

Gotlanti

AfterlightImage 31AfterlightImage 32AfterlightImage 23 (kopia)AfterlightImage 30AfterlightImage 23

Virkistysreissu Gotlantiin oli jymy-menestys. En edes tajunnut, että sinne on niin helppoa ja edullista mennä Tukholmasta. Tunnin pendeltåg-matka keskustasta Nynäshamnin satamaan ja sieltä vain kolmen tunnin botskireissu Gotlantiin!

Ja siis, sehän sijaitsee aivan todella etelässä kartalla. Laivasta astuessa pölähti vastaan trooppisen kesäinen yöilma, vaikka Tukholmassa elokuun illat ovat jo viileitä.

Tässä mun Gotlanti-vinkit:

  • Vuokraa pyörä ja tee päiväreissu Högklintin jyrkänteille. Luulet olevasi Kroatiassa etkä Etelä-Ruotsissa, I promise!
  • Harkitse campingia (etenkin jos budjettimatka!). Mielestäni tällainen kaupunkimatka ft. camping toimi oikein mainiosti, sitä näki samalla vähän keskustan ulkopuolisia alueita. Suositus Snäcks-campingille.
  • Osallistu keskiaikaviikoille. Aivan mieletön kokemus! Satuimme ihan vahingossa mestoille juuri kuuluisan Gotlannin keskiaikaviikon kanssa samaan aikaan, ja tämähän osoittautui niiin siistiksi kokemukseksi. Se yhteisöllisyys, upeat käsityöt, Game of Thrones -tyyppiset baarit kirkon raunioiden kyljessä… ahh, laitan ensi vuodeksi saman tien pellavahepenet tilaukseen.
  • Maista Gotlands Bryggerin oluita. Mutta varaudu siihen, että kyseisessä panimossa tarjoillaan kuitenkin vain alkoholitonta olutta.

Gone sailing

Näin sisämaan kasvattina purjehdus on ollut mulle ennestään suht tuntematon laji. Olen purjehtinut viimeksi vuonna 2008 optimistijollalla pari tuntia, ja sillä reissulla sain varoittelusta huolimatta siitä keskipuomista päähäni. Olin siis varovaisen yllättynyt, että mut näillä meriiteillä (tai niistä huolimatta) huolittiin mukaan viikon purjehdusreissulle Tukholman saaristoon.

Vihdoin ymmärrän, mistä purjehduksessa edes on kyse. Sehän on eräjormailua parhaimmillaan!

Ulkoilmaihmisenä löysin heti yhteisen sävelen purjehduselämän kanssa ja mietin vain, että miksen ollut keksinyt tätä harrastusta aikaisemmin. Ja nimenomaan siis mahdollisimman alkeellisena versiona — ei mitään luksusjahteja ja aurinkokansia, vaan ihan rehellistä köysien kiskomista ja mielellään oman pissan käsipumpulla pöntöstä alas pumppaamista.

(Toki hyvän GT:n tai roseeta voi nauttia todistetusti myös purjeveneen kannella, ei sillä.)

AfterlightImage 8AfterlightImage 10

Vaikka viikon päätteeksi kaikki vaatteeni haisivat lievästi ummehtuneilta ja maa keikkui jalkojeni alla monta päivää maihin astumisen jälkeen, olisin helposti voinut olla vaikka viikon lisää. Luonnossa ja merellä seikkaillessa pysyy kaikista parhaiten arkielämän huolet loitolla.

Luonnonsatamat oli ehdottomia lemppareita, eli ne kerrat kun pistettiin botski parkkiin johonkin mahdollisimman alkeelliselle saarelle. Esim. upea, turkoosinvärinen Finnhamn oli ruuhkaisin ikinä mutta silti aika ihana, koska parkkeerattiin luonnonkallioiden eteen.

Saariston Stureplan eli Sandhamn oli sitten taas toisen ääripään kokemus kaikkine kauppoineen ja ravintoloineen. Voin kuvitella miten hyviä bileitä Sandhamnissa on kesäviikonloppuisin! Sinne pääsee myös Tukholman keskustasta saaristolautalla, mikäli joku kaipaa pientä viikonloppu-getawayta tai purjehduslarppausta.

Mikä siinä muuten on, että tekee mieli hankkia itselleen satamakaupoista joku ihan överi purjehtija-vaatekerta, vaikkei edes omista purjevenettä?

AfterlightImage 9

Tuulen suunnat ja purjeiden hiisaamisen ajoittaminen niiden mukaisesti on mulle edelleen pienoinen mysteeri. Noin niinkun muuten väittäisin olevani nyt pesunkestävä seilori! Lisää juttua tästä purjehdusäventyyristä uusimmassa Ei saa peittää -jaksossa, jossa puidaan mm. ruotsalaista purjehdusmuotia ja pieni horror-tarina siitä, miten koko reissu alkoi.